Millainen ihminen tekee romumiinoja autoilijoille? Näin sanoo rikosprofiloinnin asiantuntija

Kiteen mystinen romumiinoittaja voi olla naapurisi tai olet saattanut tavata hänet kaupan kassalla. Rikosprofiloijan mukaan romuja vilkkaasti liikennöidyille teille asetteleva ihminen ei todennäköisesti ole psykopaatti. Asiantuntijan on vaikea hahmottaa miinoittajan profiilia, koska rikossarja on harvinainen.

Kotimaa
Sekalaista purkujätettä on levitelty tielle
Itä- Suomen poliisilaitos / Kiteen poliisiasema

Romumiinoittaja on piinannut ja pelotellut autoilijoita Kiteellä jo lähes kolmen vuoden ajan. Vilkkaasti liikennöidyille teille on tuotu yli 20 kertaa romuista tehtyjä ansoja, joiden tarkoituksena on poliisin mukaan selkeästi aiheuttaa vanhinkoa.

Miinat on aseteltu häijysti, autoilijoilla ei ole ollut juurikaan aikaa väistää. Tähän saakka on selvitty onneksi peltivahingoilla vaikka ihmisten loukkaantuminenkaan ei ole ollut kaukana.

Väkisinkin nousee esiin kysymys, millainen ihminen tekee tällaista?

Keskustelussa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin psykologin ja rikosprofiloinnista tohtorin väitöskirjaa tekevän Tom Pakkasen kanssa käy ilmi, että romumiinoittajan tekemät rikokset ovat todellakin erikoisia ja harvinaisia.

Tämän vuoksi romumiinoittajaa on hankala profiloida, sillä tutkimustietoa tämäntyyppisten rikosten tekijöistä on kovin vähän.

Maantieteellisellä profiloinnilla saadaan kuitenkin tietoa. Koska ansat on jätetty ilmeisesti tarkoin harkittuihin paikkoihin, voidaan olettaa romumiinoittajan tuntevan alueen hyvin.

– Hän voi joko asuu siinä lähistöllä, tai hänellä voi olla esimerkiksi kesämökki tai työpaikka alueella, Pakkanen arvioi.

Koska miinoja on jätetty maanteille jo lähes kolmen vuoden ajan, on epätodennäköistä, että kyse olisi nuorten impulsiivisista kepposista.

Pois sulkemalla romumiinoittajasta saadaan muutakin tietoa. Hän tuskin on psykopaatti. Tämän arvion pääasiallinen perustelu on, että psykopatia on suhteellisen harvinaista. Arviolta noin prosentti väestöstä on psykopaatteja.

Tässä on välillinen aspekti eli ansa jätetään jonnekin, joka poikkeaa psykopaateille tyypillisemmistä väkivaltarikoksista.

Tom Pakkanen

Psykopatia on jonkun verran yleisempää rikoksia tekevien keskuudessa, mutta tyypillisin rikos on tuolloin väkivaltarikokset.

Toisin sanoen, suurimman osan väkivaltarikoksistakin tekee muut kuin psykopaatit.

– Tässä on välillinen aspekti eli ansa jätetään jonnekin, joka poikkeaa psykopaateille tyypillisemmistä väkivaltarikoksista. Tämä laskee todennäköisyyttä, että kyseessä olisi psykopaatti.

Rikosprofilointia tutkiva Tom Pakkanen haluaisi tietää, kuinka hyvin romumiinat on tehty teknisesti.

– Niistä voisi ehkä päätellä, millaisia taitoja niiden tekeminen vaatii.

Kaikilla ei ole kotonaan romuja, joista tehdä ansoja. Kenties miinoittajalla on pääsy esimerkiksi romuttamolle tai hän käy hakemassa romuja jostain lähialueelta.

Profilointi apuna vakavien rikosten selvittämisessä

Rikosprofiloijien työtä näkee televisiossa, yleensä amerikkalaisissa sarjoissa. Elokuvissa ja sarjoissa tehtävä profilointi on kaukana todellisuudesta. Suomessa rikosprofilointia tehdään vähän verrattuna muihin maihin.

Suomessa profilointia on käytetty hyvin satunnaisesti apuna, kun on tutkittu vakavia rikoksia kuten esimerkiksi henkirikoksia, raiskauksia tai tuhopolttosarjaa.

Pakkanen kertoo tietävänsä Suomesta vain yksittäisiä tapauksia, joissa oikeuspsykologi on tehnyt profilointia.

Esimerkiksi Saksassa ja Hollannissa profilointia tehdään systemaattisemmin.

– Yhdysvalloissa on omia käyttäytymistieteen yksiköitä, joita konsultoidaan tai poliisissa on profiloijia tai oikeuspsykologeja, Pakkanen kertoo.

Tosin Suomi on myös rikosten osalta omanlaisensa. Tom Pakkanen tutkimusryhmineen tutkii väitöskirjassaan sarjamurhaajia. Koska Suomesta ei ole ollut niin paljon sarjamurhia, että niistä saataisiin riittävästi tietoa, Pakkanen tutkii italialaisia sarjamurhia.

Kristallipallon tuijottamisesta tieteelliseen näyttöön

Rikosprofiloija kiinnittää huomiota muun muassa siihen, miten henkirikos on tehty, kuinka paljon on käytetty tarpeetonta väkivaltaa, kuinka suunnitelmallinen rikos on ollut, onko tekijä tuonut aseen paikalle tai onko rikoksen jälkiä yritetty peittää. Lisäksi arvioidaan, miten uhri on valikoitu.

Profiloinnin tekeminen vaihtelee maittain ja koulukunnittain. Pakkanen nojautuu itse tieteelliseen näyttöön, joka on saatu tutkimalla rikoksen tekijöitä ja heidän tekemiään rikoksia.

– Rikosprofilointi -termin alle mahtuu laidasta laitaan vaikka mitä, kristallipallon tuijottamisesta tieteellisiin tutkimuksiin perustuviin arvioihin.

Profiloinnin tarkoituksena on tehdä havaintoja rikospaikalta ja rikospaikkakäyttäytymisestä, joiden perusteella vedetään johtopäätöksiä esimerkiksi siitä, millainen rikoksen tekijä voisi olla. Profilointi on työkalu poliisille esitutkintaa varten.

Profiilin päätarkoitus ei ole tunnistaa rikollista vaan auttaa poliisia priorisoimaan minkälaisista tekijöistä tai miltä alueelta kannattaisi aloittaa tutkinta.

Pakkanen kertoo, että tekijän piirteiden ennustaminen on hyvin vaikeaa. Samanlaisten rikoksen tekijöillä voi olla yhteisiä piirteitä, mutta jokainen rikos on kuitenkin erilainen ja tekijöiden motiiveissa on suurta vaihtelua.

– Käytännössä, kun pitäisi soveltaa tutkimustietoja yksittäistapauksiin, ennusteisiin liittyy suurta epävarmuutta.

Maantieteellisen profiilin voi tehdä ilman oikeuspsykologia

Rikospaikkakäyttäytymimisen perusteella voidaan tehdä esimerkksi maantieteellinen profiili, jolla yritetään ennustaa tekijän asuinpaikkaa tai seuraavaa tekopaikkaa.

– Nykyisin on automatisoituja tietokoneohjelmia, joilla lasketaan todennäköisiä alueita, joissa tekijä voisi asua, Tom Pakkanen kertoo.