Satojen tuhansien eurojen arvosoittimet ovat useimmiten lainatavaraa – säätiöiden halu edistää taiteita on muusikoiden onni

Suomessa on muutamia yksityisiä säätiöitä, jotka lainaavat muusikoille arvosoittimia. Tänään OP Ryhmän taidesäätiö lahjoitti soittimet kahdelle Sibelius-Akatemian opiskelijalle.

kulttuuri
Viulu.
Carlo Bergonzin Cremonassa vuonna 1732 rakentama viulu on nykyään Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön omistuksessa.Yle

Pientä hermostuneisuutta oli ilmassa, kun viulisti Leena Jaakkola ja alttoviulisti Riina Piirilä seisoskelivat OP Ryhmän pääkonttorin aulassa perjantaina. Pian Sibelius-Akatemiassa opiskelevat nuoret taiteilijat saisivat käsiinsä arvosoittimet.

OP Ryhmän taidesäätiö lainasi Jaakkolalle Charles Gaillard -viulun vuodelta 1867 ja Piirilälle Leonhard Maussiell -alttoviulun vuodelta 1722.

– Ei tarvitse laittaa soittimen piikkiin, jos menee huonosti, Jaakkola nauroi.

– Tarkoitan sitä, että on hieno tilaisuus päästä soittamaan laadukkaalla soittimella.

Alttoviulisti ehti miettiä vastaustaan pidempään.

– Uskon että tällainen arvosoitin mahdollistaa sen, että saa paljon uusia sävyjä ja ulottuvuuksia soittoon. Inspiroi ihan eri tavalla, Piirilä totesi.

Seuraavaksi nuorilta taiteilijoilta kysyttiin, eivätkö heidän sormensa polttele halusta kokeilla soitinta. Kotiin asti jaksaa odottaa, kuului vastaus. Totutteleminen uuteen instrumenttiin ottaa aikansa. Äänen löytäminen – varisnkin vuosisatoja vanhasta – viulusta ottaa aikansa.

Jokaisella soittimella tarinansa

Suomen Kulttuurirahaston, OP Ryhmän taidesäätiön ja muutaman muun yksityisen säätiön halu tukea kotimaista taidetta on muusikoiden onni. Harvalla taiteilijalla on varaa hankkia satojentuhansien eurojen instrumentti omakseen – opiskelijoista puhumattakaan.

Leena Jaakkola ja Riina Piirilä.
OP Ryhmän taidesäätiö lainasi soittimet Leena Jaakkolalle ja Riina Piirilälle.Yle

Julkisesti lainattavia, kullankalliita yksilöitä on maassamme kolmisenkymmentä, jousisoittimia jokainen. Kohtuuhintaisia instrumentteja lainaavat myös musiikkioppilaitokset musiikkiopistoista ja konservatorioista Sibelius-Akatemiaan. Laina-ajat vaihtelevat parista vuodesta elämän mittaiseen.

Minna Pensola esiintyy Carlo Bergonzin vuonna 1732 rakentaman lainaviulunsa kanssa solistina ja kamarimuusikkona. Meta4-yhtyeestä tuttu muusikko kertoo, että arvokkaan soittimen hinta on lupaus siitä, ettei tulos ole työkalusta kiinni.

– Kyllähän se on älyttömän paljon näppärämpää, kun leikkuulauta on suora, sipuli tuore ja leikkuupinta terävä. Silloin se menee tsak tsak tsak, Pensola vertaa.

Hänen soittimensa siirtynee piakkoin taas seuraavalle. Kauniisti soivan antiikkiesineen omistaa Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö, joka lainaa soittimen kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Ennen Pensolaa viululla taituroi Sibelius-viulukilpailussa 2010 toiseksi sijoittunut Petteri Iivonen.

Jokaisella arvosoittimella on tarinansa. Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö osti Bergonzi-viulun Paavo Berglundilta. Ennen suomalaista huipputaiteilijaa viulun omisti 1900-luvun merkittävimpiin virtuooseihin kuulunut Isaac Stern.

– Aina kun mulla on olo, että ei tästä nyt vaan tule mitään, ja tekisi mieli syyttää soitinta, niin enpä tee sitä. Enhän minä voi tässä monivuosisataisessa historiassa olla se, joka heittää hanskat naulaan, Pensola sanoo.

Hinnat kivunneet 15 miljoonaan

Ammattitason käyttöviulu maksaa muutamasta kymmenestä tuhannesta eurosta yli sataan tuhanteen. Sen jälkeen aletaan puhua arvosoittimista. Carlo Bergonzin kaltaiset puolentoista miljoonan euron taideteokset ovat asia erikseen. Himotuimpia ovat edelleen Guarnerit ja Stradivarit. Kalleimpien italialaisyksilöiden hinnat keikkuvat jo 15 miljoonan euron tietämissä.

Leena Jaakkola ja Riina Piirilä kertovat, että soittimeen on suhtauduttava kunnioittaen, oli sen arvo mikä tahansa.

– Kaikkia kohdellaan samalla tavalla: varovasti, Piirilä vakuuttaa.