Maatalouslomittajan terveiset päättäjille monttuisilta sorateiltä: "Täälläkin asuu ihmisiä, ja meilläkin on oikeus kunnollisiin teihin"

Nora Suojanen ajaa työnsä takia Itä-Suomen sorateitä päivittäin. Teiden kunto tuskastuttaa.

liikenne
Nora Suojanen auton ratissa.
maatalouslomittaja Nora SuojanenMape Partanen

Juvalainen maatalouslomittaja Nora Suojanen tuntee eteläsavolaisen maaseudun ja sitä halkovat soratiet. Tuntee ne niin, hyvin, että vähempikin riittäisi.

– Syrjäkylillä on teitä, mitkä ovat aivan ala-arvoisessa kunnossa. Tavallisella henkilöautolla, missä ei ole nelivetoa, on aika vaikea päästä liikkumaan. Kun tiessä on hiekan seassa savea, se tekee näistä teistä niljaskaisia ja liukkaita ja auto liirtää helposti. Etenkin kun minulla on pieni riisikuppi autona, niin sen kanssa joutuu koko ajan miettimään pysynkö tiellä vai en.

Suojanen seuraa säätiedotuksia silmä kovana. Keli määrää pitkälti, millainen työpäivä on tulossa.

– Kyllähän se sapettaa, kun työmatkat ovat ajallisesti pidempiä. Joko myöhästyn töistä tai joudun lähtemään aikaisemmin ja samoin illasta menee myöhempään ennenkuin pääsen kotiin eli vapaa-aika jää lyhyemmäksi. Säätiedotuksia täytyy seurata paljon, että tietäisi mitä seuravana aamuna on odotettavissa.

Maatilojen pihojenkin kunto vaihtelee pihan omistajan mukaan, Suojanen kertoo.

– Toiset pitävät hyvin kunnossa, mutta toiset taas kurkkivat lämpimästä tuvan ikkunasta, että pääseekö tuo lomittaja tällä kertaa pihaan asti vai ei.

Suojanen on kerran työmatkallaan pyörähtänyt autolla ensin tiellä ympäri ja samaa vauhtia ojan pohjalle.

- Tarpeeksi kun on loskaa tiellä niin auto lähtee helposti lapasesta. Kyllä siinä vähän auto keula vääntyi, mutta itselle ei onneksi käynyt mitään. Sain paikallisen traktorikuskin vetämään minut ylös.

Viime viikolla Suojanen kyllästyi perin pohjin tiehin, joilla oli toisessa kohti hiekoittamatonta peilijäätä, toisessa kohti uria ja loskaa niin, ettei auto meinannut mennä eteenpäin.

– Kun työmatka meni sellaiseksi, että juuri ja juuri pääsin kotiin, niin soitin Liikenneviraston palvelunumeroon. Seuraavana päivänä tie oli aurattu.

– Monilla teillä pitäisi kuitenkin tehdä ihan sellainen perusteellinen pohjan kunnostus, jotta tie ei menisi niin helposti huonoon kuntoon. Täällä maaseudulla on ihmisiä, jotka asuvat täällä ja, jotka haluavat asua täällä. Mielestäni meillä on oikeus siihen, että meillä on tiet kunnossa.