"Minun täytyy tehdä tämä perheeni vuoksi, ei itseni" – irakilainen personal trainer haluaa kotiutua Suomeen

Ensin Otanmäessä hieman ihmeteltiin turvapaikanhakijoita, mutta kuukausien kuluessa ihmiset kadulla alkoivat sanomaan "terve!", kertoo irakilainen Saifuldeen Aziz Ibrahimin.

turvapaikanhakijat
Saifuldeen Aziz Ibrahim seisoo ulkona talojen edessä ja katsoo kameraan.
Julia Sieppi / Yle

Saifuldeen Aziz Ibrahim muutti Oulusta Otanmäkeen kolme kuukautta sitten. Ensireaktio oli yllätys, koska paikka tuntui ensin pieneltä.

– Nyt tunnen monia ihmisiä ja he ovat ystävällisiä ja kilttejä meille. Kaikki on täällä hyvin, ja rakastan täällä asumista ja ihmisiä, sanoo Ibrahim.

Ibrahim on ehtinyt jo tavata paikallisia suomalaisia kuntosalilla ja ystävystyä heidän kanssaan. Kajaanin kaupungissa ei Ibrahimilla tule paljoa käytyä.

– Asun Otanmäessä viiden ystäväni kanssa. Teen ruokaa ja leipää, siivoan ja käyn koulussa opiskelemassa suomea. Iltaisin käyn kuntosalilla, ja öisin olen kotona. Nämä ovat rutiinini täällä, Ibrahim sanoo.

Meidän täytyy ymmärtää ja oppia, kuinka täällä eletään.

Saifuldeen Aziz Ibrahim

Ibrahimin mukaan Kajaanissa käyminen ei ole helppoa, joskin hän haluaisi käydä siellä useammin, koska Kajaani on isompi paikka.

– Tietenkin koen joskus oloni tylsäksi, mutta minun pitää jäädä, koska tarvitsen tätä. Minun täytyy pysyä uudessa maassa ja nähdä, miten ihmiset toimivat, ja minun pitää toimia samoin, Ibrahim toteaa.

Otanmäen säännöt ovat hyvin hallussa

Ibrahim voisi jäädä joko Otanmäeen tai mennä yhtä hyvin jonnekin muuallekin. Työpaikka pitäisi löytyä, jotta Ibrahim voisi lähettää rahaa perheellensä, isälle ja siskolle, Irakiin.

Huoli perheestä on kuitenkin jatkuvaa.

– Olen hyvin huolissani, koska tilanne on vaikea. Siellä on pommituksia, ja ihmiset tappavat toisiaan. Elämä siellä on vaikeaa, Ibrahim sanoo.

– Ajattelen perhettäni jatkuvasti ja huolehdin. Mutta minun täytyy tehdä tämä perheeni vuoksi, ei itseni.

Otanmäessä Ibrahim sentään tuntee olonsa vapaaksi ja turvalliseksi. Hän voi mennä minne tahtoo ja puhua kenelle tahansa haluaakin.

Olen koko elämäni ollut peloissani kotimaassani ja paennut kuolemaa.

Saifuldeen Aziz Ibrahim

– On vaikea asua ensin isossa kaupungissa ja tulla sitten pieneen kaupunkiin asumaan pieneen asuntoon monen miehen kanssa. Mutta ajattelen, että tämä ei kestä kauaa, kenties vain vuoden. Sen jälkeen olemme kaikki itseksemme, ja on uusi asunto ja uusi elämä, kertoo Ibrahim.

Kotimaassaan Ibrahim oli personal trainer ja rakasti työtään kovasti. Hän toivookin löytävänsä samankaltaista työtä Suomesta.

Otanmäessä on monia sääntöjä, joita asukkaiden pitää noudattaa. Esimerkiksi lumen puhdistaminen omalta pihalta kuuluu talon tapoihin. Säännöt ovat Ibrahimin mielestä varsin reiluja.

– Meidän täytyy ymmärtää ja oppia, kuinka täällä eletään, hän sanoo.

Irakissa voi odottaa kuolema

Ibrahimille Otanmäen kaltaisessa monikulttuurisessa ympäristössä eläminen on normaalia.

– Kaikki täällä ovat ihmisiä. Ei meissä ole eroja, hän sanoo.

Ibrahimin unelmana on jäädä Suomeen ja tehdä töitä, mennä naimisiin ja perustaa perhe. Hän ei tiedä, mitä hänelle tapahtuisi, jos hän palaisi Irakiin.

– Ehkä minut tapetaan. En tiedä. Voi olla, että valtionne lähettää minut takaisin ja toteaa, että sinun pitää kuolla siellä. Minulla on monia syitä olla palaamatta Irakiin, Ibrahim sanoo.

Paluu Irakiin ei siis ole Ibrahimille vaihtoehto. Hän mieluummin nukkuu vaikka kadulla kuin lähtee takaisin Irakiin. Mies haluaakin kiittää saamastaan ruoasta, suojasta ja turvasta.

– Olen koko elämäni ollut peloissani kotimaassani ja paennut kuolemaa. Tulin tänne, koska haluaisin hyvän elämän.