Itsekkäiden unioni

EU on vain puolessa vuodessa ajautunut oudoille vesille. Pakolaiskriisi ja Britannian mahdollinen EU-ero ovat paljastaneet, että kasvava joukko maita pitää tärkeämpänä omaa etuaan kuin kaikkien yhteistä etua.

Brexit
David Cameron ja Viktor Orban.
Britannian pääministeri David Cameron ja Unkarin pääministeri Viktor Orban Budapestissa tammikuussa.Szilard Koszticsak / EPA

Euroopan unionin perusteet voivat järkkyä aivan lähikuukausina. Ensi kertaa unioni on tilanteessa, jossa päätöksillä ei välttämättä tiivistetä yhteistyötä vaan sitä puretaan.

EU-maat antavat todennäköisesti toukokuussa Saksalle ja Itävallalle luvan jatkaa rajatarkastuksia jopa kaksi vuotta. Moni arvioi, että vapaan liikkuvuuden suuri saavutus Schengen-alue on sen jälkeen käytännössä kuollut.

Lisäksi britit voivat äänestää itsensä ulos EU:sta mahdollisesti jo kesäkuussa järjestettävässä kansanäänestyksessä.

Torstain ja perjantain EU-huippukokouksessa esillä on kaksi asiaa, joissa jäsenmaiden itsekkyys kukoistaa: Britannian uhkaus erota EU:sta ja pakolaiskriisin ratkaisut.

Näiden lisäksi kotiin päin vedetään talousasioissa ja puhtaasti siitä syystä, että unionin ratkaisuista ei pidetä.

Kävimme läpi Euroopan politiikkaa sekoittaneita kotiinpäinvetoja.

Britannian pääministeri David Cameron.
David CameronLaurent Dubrule / EPA

Voin sanoa käsi sydämellä, että olen lunastanut sen, mitä lupasin vaalit voitettuani.

Britannian pääministeri David Cameron puhuessaan EU-kansanäänestyksestä.

Kotimaista vaalikampanjaa varten keksitystä äänestyksestä kasvoi poliittinen pommi, joka räjäytti keskustelun sekä saarivaltiossa että Euroopassa.

Kolme vuotta sitten pääministeri Cameron mietti, miten viedä huomio nousussa olevilta eurokriittisiltä puolueilta. Hän lupasi, että jos konservatiivit voittavat vaalit, kansa pääsee äänestämään EU-jäsenyydestä. Voitto tuli, ja kansanäänestys pidetään.

Brittien lähtö olisi Euroopalle suuri vahinko, jonka tarkkoja seurauksia on vaikea arvioida.

Brexitissä eli Britannian euroerossa olisi myös tartuntariski: ero voisi kannustaa muita euroepäilijöitä jättämään unionin. Tällaisia voisivat olla Puola, Ruotsi ja Suomi.

Britannialla on pitkä historia venkoilusta Euroopan unionissa. Yleensä he ovat myös saaneet haluamansa läpi. Kansanäänestyksellä britit suorastaan kiristävät (siirryt toiseen palveluun)unionia.

EU on viime kuukaudet varonut visusti ärsyttämästä brittejä.

Diplomaattilähteen mukaan unionissa valmisteltua säädöstä vedenkeitinten ekologisuudesta pidetään pöytälaatikossa kansanäänestyksen takia, jotta brittien kello viiden tee ei mene väärään kurkkuun ja käännä kansanäänestyksen viisaria eron puolelle.

Robert Fico
Robert FicoLaurent Dubrule / EPA

Olemme vastustaneet tätä hölynpölyä alusta asti.

Slovakian pääministeri Robert Fico haastettuaan EU:n oikeuteen turvapaikanhakijakiintiöistä.

Yli miljoonan turvapaikanhakijan saapuminen Eurooppaan ajoi maanosan toisen maailmansodan jälkeen suurimpaan pakolaiskriisiin. Mitä silloin tekee maa, joka ei halua vastaanottaa turvapaikanhakijoita?

Haastaa Euroopan oikeuteen.

EU-maat päättivät äänestämällä, että ne jakavat keskenään 160 000 turvapaikanhakijaa. Äänestyksessä hävinneet maat eivät tyytyneet tulokseen.

Slovakia on haastanut EU:n oikeuteen ja on ilmoittanut, että se ei ota yhtään turvapaikanhakijaa muista EU-maista.

Muu Eurooppa syyttää Itä-Euroopan maita haluttomuudesta osallistua taakanjakoon.

Slovakian pääministerin Robert Ficon puheet on suunnattu myös kotimaisille äänestäjille, sillä maassa pidetään parlamenttivaalit maaliskuussa.

Werner Faymann
Werner Faymann George Hochmuth / EPA

Emme voi ottaa kaikkia turvapaikanhakijoita tänne Itävaltaan.

Itävallan liittokansleri Werner Faymann perustellessaan pakolaisten määrälle ilmoitettua kattoa.

Itävalta on pakolaiskriisissä kovan paineen alla: osa turvapaikanhakijoista kulkee maan läpi matkallaan pohjoiseen, osa hakee Itävallasta turvapaikkaa. Kuorma on kolmanneksi suurin Euroopassa.

Itävallan mukaan raja on tullut vastaan (siirryt toiseen palveluun). Se sanoo ottavansa tänä vuonna korkeintaan 37 500 turvapaikkahakemusta. Kansainväliset sopimukset takaavat oikeuden hakea turvapaikkaa, ja Itävallan päätös näyttää rikkovan tätä periaatetta.

Kun yhteisesti sovittu ei toimi, maat tekevät omia ratkaisujaan, joilla ne yrittävät rajoittaa ihmisten tuloa.

Victor Orban
Victor OrbanAidan Crawley / EPA

Tämä ei ole eurooppalainen ongelma, tämä on Saksan ongelma.

Unkarin pääministeri Victor Orban rakennettuaan aidan Unkarin ja Serbian rajalle.

Unkari päätti tehdä kerralla lopun läpikulkuliikenteestä ja rakensi aidan Serbian vastaiselle rajalle. Sisään pääsivät vain ne, jotka hakivat turvaa Unkarista.

Maa sääti niin ankarat ehdot turvapaikanhakijoiden oleskeluun maassa, että harva on sen jälkeen ylittänyt Unkarin rajaa.

Aidan takana unkarilaiset ajattelevat, ettei Euroopan pakolaiskriisi kuulu heille vaan niille maille, joihin pakolaiset lopulta hakeutuvat, ja useimmat haluavat Saksaan.

Unkarin kokoomuspuolue Fidesz on vahva. Jotta asema ei heikkenisi, se on omaksunut suurimmalta oppositiopuolueelta, äärioikeistolaiselta Jobbikilta, muun muassa maahanmuuton täysin torjuvan politiikan.

Samaa ilmiötä on muuallakin, missä perinteiset puolueet muuttavat politiikkansa suuntaa, jotta kannatus ei valuisi maahanmuuttovastaisille puolueille.

Beata Szydlo
Beata SzydloPawel Supernak / EPA

Välillämme on erimielisyyttä, mutta tämä keskustelu on syytä käydä – siellä mihin se kuuluu, eli Puolan parlamentissa!

Puolan pääministeri Beata Szydło kiivastuttuaan europarlamentille sen jälkeen kun EU oli puuttunut Puolan oikeusvaltiokehitykseen.

Yksi syy valtioiden itsekkyyteen ja kotiin päin vetämiseen on se, että Euroopan unioniin ei ole oltu tyytyväisiä. Turhautuminen kanavoituu joissakin maissa populistien, toisissa kansallismielisten kannatuksen nousuun.

Puola nousi kohinalla Itä-Euroopan uudesta jäsenmaasta yhdeksi Euroopan merkittävistä vallankäyttäjistä – mutta kansa oli tyytymätön. Puolalaiset halusivat edellisen EU-myönteisen hallituksen linjalle vaihtoehdon, jollaiseksi tarjoutui Laki ja oikeus -puolue.

Ensi töikseen uusi hallitus otti yleisradion ja perustuslakituomioistuimen kontrolliinsa, jolloin EU puuttui asiaan pelätessään, että oikeusvaltio on kohta mennyttä.

Puola siis haluaa palauttaa valtaa Brysselistä takaisin Varsovaan.

Augusto Santos Silva
Augusto Santos SilvaJose Sena Goulao / EPA

Budjetissa pitää olla kurinalainen, mutta Portugali ei ole oppilas. EU:ssa ei ole opettaja- ja oppilasvaltioita.

Augusto Santos Silva, Portugalin ulkoministeri, vastustaessaan Euroopan komission talouskuria.

Portugali pääsi muutama kuukausi sitten jaloilleen talouskriisistä, euromaiden lainojen ja edellisen hallituksen noudattaman tiukan kurin avulla.

Vaaleissa tilanne kääntyi. Valtaan päässyt vasemmistoblokki muodosti hallituksen ja päätyi väljempään budjettiin kuin EU-komissio ja euroryhmä vaativat.

Lainansaajan asemasta huolimatta Portugalin hallitus katsoo tietävänsä Eurooppaa paremmin, miten maa nostetaan talouskurimuksesta.

Portugalin tilanne muistuttaa hieman Kreikan tilannetta, missä vasemmisto halusi viime keväänä panna järjestyksen uusiksi: Kreikka sanelee ja Eurooppa rahoittaa. Lopulta tilanne kääntyi takaisin edellisiin asetelmiin: euroalue rahoittaa ja ohjaa, Kreikka toteuttaa.

Pakolaiskriisi ja itsekkyys ovat ajaneet unionin selkä seinää vasten. Hyvin moni maa katsoo omaan napaansa, koska hallituksilla on tarve lunastaa vaalilupauksiaan ja tulla uudelleen valituksi tai vallanpitäjät katsovat saavuttavansa oman etunsa paremmin ilman Eurooppaa.

– Kieltäydyn hyväksymästä sitä yksinkertaista ajatusta, että tämä olisi lopun alku, EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker sanoi puheessaan vuoden aluksi.

Mutta EU-maiden kompromissihalu näyttää olevan loppu.

Kansalliset edut ja kotimaisille äänestäjille annetut lupaukset painavat monessa maassa enemmän kuin etäisempi Euroopan etu. Siksi EU-maat eivät ole pystyneet tekemään päätöksiä tai niitä ei ole noudatettu.

Torstaina alkavassa huippukokouksessa Euroopan maat yrittävät saada britit vakuutettua, että EU kuuntelee heitä.

Pakolaiskriisin ratkaisemiseksi maat eivät yritä tehdä uusia ratkaisuja vaan pitävät miettimishetken: haluavatko maat toteuttaa yhdessä sovitut päätökset, vai pannaanko Schengen-alueen rajoille puomeja, pitkäksi aikaa.