Jokamiesluokka on kuin perhe – kilpakumppanin autoa korjataan tarvittaessa porukalla

Jokamiesluokan JM-Talvimestaruuskisat ajetaan tänä vuonna Hirvensalmella. Paikallinen autourheiluseura saa runsaasti talkooväen tukea mittavan kisan järjestämiseen. Isot kisat saavat myös alan konkarit vetreiksi.

urheilu
Jokamiesluokan menopeli
Timo Ikonen / Yle

Autourheilun parissa koko elämänsä ajan viihtynyt Antti-Pekka "AaPee" Männistö istuu tyytyväisenä kiikkutuolissa kotonaan Mikkelissä. Viime vuonna talvimestaruuskisahaaveet sulivat jään mukana, mutta tänä vuonna ajetaan. Hirvensalmen kilpailuun on tulossa vajaat 300 ajajaa viiteen eri luokkaan.

– En henkilökohtaisesti uskaltanut toivoa näin isoa määrää. Onhan tämä talvikisoista ehdottomasti suurin, Männistö myhäilee.

Maan kuuluisimman jokkiskuuluttajan viittaan puettu Männistö on ollut mukana kokoamassa talkooväkeä ympäri Suomen Hirvensalmelle. Hirvensalmen autourheilijoiden oman väen lisäksi seuran ulkopuolista porukkaa tarvitaan, sillä kilpailussa on talkoolaisia Männistön arvion mukaan lähemmäksi 300 henkilöä.

Talkoolaisten joukossa on mukana muun muassa yksi aikansa legendaarisimmista itäsuomalaisista kuljettajista, Taisto Paavilainen. Kilpailu-uraltaan värikkäänä persoonana muistettu Paavilainen kiersi ratoja 1980-1990 -lukujen ainana. Paavilaisen auto kulki ja suu kävi, eikä jälkipuheiltakaan vältytty.

Taisto "Tassu" Paavilainen
Mikkeliläinen Taisto "Tassu" Paavilainen oli aikaan ratojen väriläiskä.Kalle Pallonen/Yle

– Jos sitä tunsi olevansa pikkaisen oikeassa, niin tulihan siellä kaikenlaista. Kerran voitin talvella kotikisan Mikkelissä ja palkintona oli neljä kappaletta piikkirenkaita. Kisan jälkeen ne vaakasivat auton ja se oli kymmenen kiloa liian kevyt. Silloin kyllä lämmöt nousi, kun meidän omalla tukkiautolla vielä nostettiin vaakaa ja tuomio oli tyly. Silloin pikkasen kirpaisi, muistelee Taisto "Tassu" Paavilainen.

– Eikä sekään ollut oikein. Minä punnitsin sen auton jälkeenpäin, eikä se ollut liian kevyt.

Voittoja tuli ennen sitä ja sen jälkeenkin. Muistojen lisäksi kirjahyllyn päällä on rivi toinen toistaan suurempia pokaaleja, joista yksi nousee yli muiden.

– Kouvolassa 1992 ajettiin talvella siinä moottoriradalla. Jää oli hyvä, nastarenkailla ajettiin ja minä voitin kisan parilla kymmenellä sentillä, muistelee Paavilainen.

"Laji on periaatteessa sama kuin 40 vuotta sitten"

"AaPee" Männistö on ollut lajin parissa sen alkuajoista, 1970-luvun lopulta, saakka. Kuuluttaja näkee lajin pysyneen suhteellisen samanlaisena koko elinikänsä ajan.

– Tottakai tekniikka on mennyt eteenpäin ja hintataso on noussut. Myös autojen viritysaste on noussut.

– Tämä on kuitenkin sellainen perhe tämä jokamiesluokka. Jos pahimman kilpakumppanin auto hajoaa, niin yhdessä sitä korjataan, että päästään ajamaan taas toisiaan vastaan.

Jokkiksessa autostaan voi joutua ostotarjousten jälkeen luopumaan 1400 euron hinnalla. Tämä pitää lajin kaikkien kukkaroille siedettävänä. Männistö toivoo, että luovuus autojen rakenteluissa pysyy vahvana.

Kun itse rakentaa, niin pienellä rahalla siihen pääsee kiinni.

Taisto "Tassu" Paavilainen

– Kaverien pitäisi antaa ehdottomasti kehittää autoja ja ei ihan niin tiukasti määritellä sitä, millä tavalla auto on rakennettava. Musta he ovat vähän kuin pelle pelottomia. Antaa laittaa pyörät peräkkäin, jos se siltä tuntuu.

Osallistujamäärillä mitaten jokamiesluokka on Suomen suosituin autourheiluluokka, jossa on nykyään kilpailijoita on noin 2500. Aikanaan rallitaustalla jokamiesluokkaan hypännyt Paavilainen näkee lajin suosion salaisuuden sen kustannuksissa.

– Se on halpaa verrattuna vaikka ralliin. Kun itse rakentaa, niin pienellä rahalla siihen pääsee kiinni.

Ja rakennettu on, sekä koettu luopumisen tuskaa. Lajin luonteeseen kuuluu, että autoja rakennetaan, ostetaan ja myydään.

– Yhden kuplan rakensin alusta loppuun ja se oli nätti kun mikä. Annoin tyttärille maalipurkit ja sanoin, että saatte maalata ihan mitä vaan. Siinä oli nätit kukat katossa ja vaikka mitä. Kun lähdin sillä kisoihin, niin se ostettiin heti pois ja minua harmitti hirvittävästi se, että tyttöjen maalaus meni hukkaan, muistelee Taisto Paavilainen nojatuolissaan.

– Kyllä minulla edelleen on kilpailulisenssi taskussa. Mutta en usko, että enää kehtaan lähteä siihen hommaan. Täytyy olla itsesuojeluvaistoa sen verran, että ei tätä vanhaa kroppaa enää rasiteta siinä hommassa.