Pilkkimisessä ei tule koskaan valmista – jääkannen hiljaisuus kutsuu kalahullua

Kokenutkin kalamies joutuu joskus taipumaan kalaluonnon oikkujen ja sään armoille, mutta oikealla ranneliikkeellä on nostettu samasta pilkkireiästä jopa neljätoista kiloa ahventa. Jyri ja Jari tuntevat Katumajärvellä jääkannen kutsun.

Kotimaa
Mies istuu pilkillä
Hannu Harhama / Yle

Jari Mäkelä ja Jyri Korkeila ovat aidosti kalahulluja.

– No ainakin talvella, ja aina silloin, kun aikaa on, vakuuttaa Jari Mäkelä.

Näiden miesten pilkkireissut ovat kaukana kevätauringossa istumisesta ja termospullosta kahvin nautiskelusta.

Miehen kädessä viehekoukkulaatikko
Kirkkaiden värien tarkoitus on herättää kalan kiinnostus.Hannu Harhama / Yle

– Se on puolesta minuutista minuuttiin, mitä yhdellä reiällä kannattaa odottaa. Jos mitään ei ala tapahtua, niin sitten vaihdetaan paikkaa. Kalaa pitää etsiä eikä jäädä sitä odottamaan, sanoo Jari.

Pilkkirepusta löytyy kiinnostavaa katseltavaa. Koukkulajitelman väreissä löytyy hameväkeäkin miellyttäviä kuoseja.

– Nämä ovat värikoukkuja. Ahventa miellyttää usein keltainen, oranssi, punainen ja pinkki. Joskus sininenkin. Värien pitää olla huomiota herättäviä, että kalan huomio saadaan kiinnitettyä, kertoo Jyri.

Vettä kannattaa opiskella

Jari Mäkelä ja Jyri Korkeila ovat harrastaneet myös kilpapilkkimistä.

– Se on hauskaa hommaa, sieltä saa paljon kavereita, jotka ovat sitten kisassa vihollisia. Kilvan jälkeen tietysti verrataan saalista ja kerätään tietoa seuraavaa kertaa varten. Jos toinen saa enemmän saalista, voi pohtia, mikä itsellä ehkä meni pieleen.

Täytyy oppia järven luonnetta: missä nykäisee ja kuinka laajalla kalat ovat.

Jari Mäkelä

Peesarin mainetta ei kukaan halua.

– Peesari keskittyy enemmän toisten seuraamiseen eikä omaan tekemiseen. Palkinnoille peesaaja voi päästä, mutta voittoon sillä ei kyllä yllä. Ja kyllä kalapiirit katsovat peesaajaa karsaasti.

– Eri asia ovat nuoret, joilta puuttuu vielä kokemusta. Silloin on ihan luonnollista hiukan seurata, mitä muut tekevät. Hyvälle apajalle voi toinen auttaa, mutta itse ne kalat on sieltä nostettava.

Hyvän saaliin saamiseksi täytyy tuntea ja muistaa entiset kalastuskokemukset.

– Hyvässä paikassa on pohjan muotoja. Paikka voi olla vain 10-20 cm syvempi tai matalampi, mutta siinä voi olla kalaa. Täytyy oppia järven luonnetta: missä nykäisee ja kuinka laajalla kalat ovat. Järvet ovat erilaisia. Aina on olemassa jokin syy siihen, mihin kala kerääntyy, sanoo Jari Mäkelä.

Nollaantumispaikka

Pikavauhtia jäällä kalan perässä juokseminen ei suoraan sanoen vaikuta kovin rentouttavalta.

Sormi osoittaa värikoukun päätä
Hui! Näyttää ihan kalansilmältä!Hannu Harhama / Yle

– Jäällä ei kyllä arkimurheet tule mieleen. Koko ajan päässä raksuttaa, että mitähän se kala tuolla touhuaa ja miten saat kalan nostettua. Täällä on niin sisällä tilanteessa kuin olla voi. Tämä on oma maailmansa, jossa omakin koneisto nollaantuu ja saa virtaa eteenpäin, pohtii Jyri.

– Kun on ihmisten parissa tehtävä sosiaalinen työ ja kotona viisi lasta, niin on nautinto saada hiukan hiljaisuutta ympärilleen, sanoo Jari.

Yksinkin on kiva pilkkiä, mutta kaverin kanssa on tietysti kivempaa.

– Mutta ei silloinkaan tarvitse koko ajan puhua, muistuttaa suomalainen mies.