Vain yksi sadasta kuvataiteilijasta saa aina palkkion näyttelystään – suurimmalle osalle lämmintä kättä

Suomalaiset ammattikuvataiteilijat tekevät ilmaista työtä julkista tukea saavissa museoissa. Asia selviää teollisuustaiteen liiton Ornamon ja Suomen taiteilijaseuran kyselystä. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastasi tilanteeseen laatimalla sopimussuosituksia.

kulttuuri
Anssi Hanhelan teoksia Kemin Taidemuseossa
Anssi Hanhelan teoksia Kemin Taidemuseossa marraskuussa 2014.Laura Valta / Yle

Teollisuustaiteen liitto Ornamo ja STS eli Suomen taiteilijaseura ovat selvittäneet, mikä on kuvataiteilijan rooli taidenäyttelyn järjestämisessä. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän tilaaman selvityksen kyselyyn vastasi yli 300 ammattitaiteilijaa.

Vain yksi prosentti vastaajista kertoi saavansa aina korvauksen museonäyttelystään. Valtaosalle, 77 prosentille, ei oltu koskaan maksettu taiteilijapalkkiota museonäyttelystä. Jonkinlaisen korvauksen kertoi saaneensa 22 prosenttia vastaajista.

– Kuvataiteilijat ovat heikoimmin toimeentuleva taiteilijaryhmä, sanoo Suomen taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Kirsi Korhonen.

Museonäyttelyistä maksetut taiteilijapalkkiot vaihtelivat 33 eurosta 10 000 euroon. Palkkiosummien vertailu on vaikeaa, koska taiteilijapalkkioita maksetaan vaihtelevin perustein ja eri nimikkeillä.

– Osallistuin seinämaalausnäyttelyyn, siitä ei maksettu korvausta, mutta kun maalasin teokset peittoon, sain tuntikorvausta, kertoo yksi kyselyn vastaajista.

– En kehtaa sanoa, kuvailee toinen taiteilija julkisesti tuetun museon maksaman palkkion pienuutta.

Suositeltavaa sopia palkkiosta

Opetus- ja kulttuuriministeriö kartoitti nyt ensimmäistä kertaa kuvataiteilijoiden kokemia ongelmia taidenäyttelyihin osallistumisessa. Tänään julkaistussa loppuraportissa (siirryt toiseen palveluun) annetaan useita suosituksia suomalaisen taidenäyttelytoiminnan kehittämiseksi.

Työryhmä on muun muassa listannut asiat, joista näyttelyn järjestämisen yhteydessä tulisi sopia. Yksi on taiteilijalle maksettava palkkio näyttelyyn liittyvästä työstä.

Ornamo ja STS pitävät loppuraporttia ja sen suosituksia hyvänä avauksena taiteilijoiden aseman ja toimeentulon kohentamiseksi. Suositukset vastaavat kansainvälisiä käytäntöjä, kuten Ruotsin MU-sopimusta, jotka takaavat taiteilijalle korvauksen museonäyttelyssä tehdystä työstä.

Seuraavaksi opetus- ja kulttuuriministeriö selvittää, voidaanko museoille myöntää avustuksia taiteilijoiden näyttelypalkkioiden kattamiseksi. Taiteen määrärahoja olisi tällöin kohdennettava uudelleen. Yksi loppuraportissa mainituista tavoitteista on, että gallerianäyttely olisi taiteilijalle nykyistä useammin tulonlähde, ei menoerä.

Työryhmä ei kuitenkaan esitä pakottavaa lainsäädäntöä tai ehtoja valtion näyttelytoimintaan liittyvään rahoitukseen.

Lähes kaikki osallistuvat teosten kuljetukseen

Taiteilijoilla on museonäyttelyissä useita työtehtäviä. Kaksi kolmesta kyselyyn vastanneesta on ollut mukana suunnittelemassa näyttelyä, ja lähes kaikki ovat osallistuneet teosten kuljetukseen.

Kuvataiteilijoiden ja museoiden välisissä sopimuksissa on runsaasti eroja. Vain neljännes vastaajista kertoi laativansa aina kirjallisen sopimuksen museonäyttelystä. Joka viides vastaaja ei ollut koskaan laatinut museonäyttelystä kirjallista sopimusta.

Kuitenkin suurin osa pitää museonäyttelyitä uran kannalta merkittävinä. Näyttelyt muun muassa parantavat mahdollisuuksia saada apurahaa.

Ornamo ja STS katsovat ministeriön loppuraportin myötä toiveikkaina tulevaan.

– Nyt on otettu historiallinen askel kohti sitä, että kuvataiteilijan työ tunnustetaan yhtä arvokkaaksi kuin muiden ammattiryhmien työ. Taiteilijan taiteellinen työ on kuvataidenäyttelyn ydin, jolle muu näyttelytoiminta rakentuu, STS:n Kirsi Korhonen toteaa.