Carterin hampaita ja hilloa hiivaleivällä – Retroruoka tuo muistoja mieleen

Kun äiti oikein halusi hemmotella, hän teki ison kulhollisen kaalipuolukkaraastetta odottamaan kotiin palaavaa lasta. 1970- ja 1980-lukujen koululaiselle ajatus kaalista terästettynä puolukkasurvoksella saa edelleen veden kielelle. Lapsuuden ruokamuistot ovat usein syntyneet varsin vaatimattomista sapuskoista, mutta muiston mukana kulkeva tunne on voimakas.

ilmiöt
Nainen ottaa ruokaa leivinuunista, ruoka höyryää savipadoissa
Irma Kaartinen ottaa ruokaa leivinuunista. Tuoksu tuntuu tänne asti!YLE / Aarne Kauranen

– Olen huomannut monesti, että kun ihmiset puhuvat nimenomaan lapsuutensa ruoista, se herättää ja avaa heissä monenlaisia tunteita ja ruoka ei todellakaan ole vain ruokaa, kertoo Puoli Seitsemän -ohjelman toimittaja, kirjailija Regina Rask.

Raskin toimittamassa Ruokamuistoja- sarjassa hän kokkaa julkisuudesta tuttujen henkilöiden kanssa ruokaa, josta heillä on erityisiä muistoja.

– Siihen kiteytyy kaikki se lapsuuden elämäntapa ja tunteet, mitä silloin on koettu. Se on iso juttu, miettii Rask.

Ruoka on niin lähellä meitä kaikkia. Upein ruokamuistoni on kun isän kanssa valmistimme usein lauantaisin kokonaisesta broilerista ja oikeista, raaoista perunoista ranskalaisia viikonlopun herkuksi. Jälkiruuaksi uudella hienolla yleiskoneella hedelmämehuja. Päivi

Pitkään kypsytetty retroruoka

– Haudutetut ruuat. Tilliliha, maksaruuat, makkarakupit, oopperavoileipä, kiinankaalisalaatti ananaksella, luettelee keittiömestari, food designer Pirjo Päivärinta-Kähönen kysyttäessä, mitä hänelle tulee mieleen sanasta retroruoka.

Päivärinta uskoo, että pitkään kypsennettävien ruokien suosion myötä myös retroruoat ovat nousussa.

– Nehän ovat todellakin retroruokaa, nämä pitkään kypsytetyt ruoat. Pataruoat ja nyhtöpossut, ne ovat tulleet nyt uudestaan, miettii hämeenlinnalainen Päivärinta-Kähönen.

Tillilihaa ja kanaviillokkia

Keittiömestari valmistaa asiakkailleen rohkeasti toisinaan 1970-luvun koulun keittolasta tuttua ruokaa, mutta virittää sen sopivasti nykyaikaiseksi.

– Kyllä minä olen tarjonnut tillilihaa ja kanaviillokkia. Meillä on vähän erilaiset raaka-aineet, tänä päivänä liha on hyvin raakakypsynyttä. Kanaviillokki tehdään ehkä fileestä, ennen se keitettiin kanasta. Se oli sitkeää ja lihan syyt olivat pitkiä. Retroruoka vain on erilaista tänä päivänä, toteaa Pirjo Päivärinta-Kähönen.

Klimppisoppa ja kaljavelli siinä lapsuuden herkut. Anonyymi

Parikymppinen haikailee pizzaa, kuusikymppinen jotain muuta

Muistoja herättävät ruokalajit ovat hyvin erilaisia riippuen siitä, minkäikäisiä tai mistä päin maata ruokamuistelijat ovat. Tämän päivän kuusikymppinen haikailee eri ruokien perään kuin 20–30-vuotiaat.

Ihania lapsuuden ruokamuistoja ovat maitokaali, kesäkeitto, munakastike ja uudet perunat, kouluruuista makaroonivelli hapanleivän kanssa. Juuri söin pyttipannua, jossa meni alkuviikon ruuantähteet. Hyvää oli. Nimim.-47

– On ollut ihmisiä, joilla pizza on lapsuuden rakkainta ruokaa, nostalgiaruokaa, ja sitten on ollut lihakukkoa ja puuroa. Monesti nämä lapsuuden rakastetuimmat ja kaivatuimmat ruoat ovat hyvin yksinkertaisia. Vähän niin kuin lohturuoasta voisi ehkä puhua, pohtii Regina Rask tapaamiensa julkisuuden henkilöiden ruokamuistoja.

Omenariisipuuro oli lapsena herkkua, kuten vieläkin. Syntynyt -51

Carterin hampaita ja hilloa hiivaleivällä

Keittiömestari Pirjo Päivärinta-Kähönen muistelee oman uransa alkuaikoja henkilöstöravintolassa 1980-luvulla, jolloin salaattiin laitettiin aina maissia ja katkaravut olivat hienoa edustusruokaa.

– Haa, taas täällä on näitä Carterin hampaita, kommentoi eräskin työpaikkaruokalan asiakas ainaista pakastemaissia salaatissa, muistelee Päivärinta-Kähönen. Elettiin presidentti Jimmy Carterin aikaa ja maissi tuli Amerikasta.

Läskisoosia kattilassa ja lautasilla
Läskisoosi ja keitetyt perunat ovat klassikkoruokaa.Tiina Kokko / Yle

Koijärven Kojon koulun pinaattikeitto on ehdoton ykkönen. Timo Kalervo

1980-luvun lopulta Pirjo Päivärinta-Kähönen muistaa voimakkaan terveellisyysaallon, joka vyöryi varsinkin työpaikkaruokailuun. Pullaakin alettiin leipoa kokojyväjauhoista.

– Haluttiin saada vaalean pullan tilalle jotain kokojyvää ja minäkin yritin kovasti olla trendin mukana, että tehdään terveellistä. Kun pojat tulivat kahville, he sanoivat ”taas hilloa hiivaleivällä”. Sen jälkeen lopetin sen. Pulla pullana ja leivät leipänä, sanoo Päivärinta-Kähönen topakasti.

Entä minkälainen mahtaa olla food designerin suhde retroruokien klassikkoon, ruskeaan kastikkeeseen ja keitinperunoihin?

– Kun se tehdään hyvin, niin sehän on aivan ihanaa. Vähän lihaa sinne, ruskistettua. Possunlihaa, ihanaa, hihkuu keittiömestari ja lipoo huuliaan.

Sitaatit ovat Yle Hämeenlinnan nettikeskustelun yleisökommentteja.

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus