Tommi Kinnunen kirjoittaa vaiettujen vähemmistöjen puolesta

Tommi Kinnusen mukaan Suomessa aina puhutaan ja haikaillaan 80-luvun yhtenäiskulttuurin pariin. Hänen mielestään se ei pidä paikkaansa, eikä yhtenäiskulttuuria ole ollut koskaan.

kirjallisuus
aamun kirja
Aamun kirjassa Sepon ja Nadjan kirjailijavieraana oli Tommi Kinnunen ja hänen kevään puhuttu kirjansa Lopotti.

–On vain ollut mieletön joukko vaiettuja vähemmistöjä, joita ei ole päästetty esiin tai heihin ei ole kiinnitetty huomiota. Esimerkiksi näkövammaiset on laitettu omiin kouluihinsa opettelemaan ihmisenä olemista. Homoseksuaalisuus on ollut rikos ja sen jälkeen paheksuttua ja inhottua. Entiseen aikaan verrattuna ihmisten asenteet ovat nykyään aivan toisenlaiset, sanoo Kinnunen.

Romaani Lopotti jatkaa Neljäntienristeyksen tarinaa. Se alkaa 1940-luvulta ja päätyy 80-luvulle. Lopotti on myös Kuusamon kaupungin osa, josta Tommi Kinnunen on kotoisin. Nimen takana on venäjänkielinen sana vapaus.

Päähenkilöinä ovat näkövammainen Helena ja hänen veljenpoikansa Tuomas.

–Tuomasta ja Helenaa yhdistää se, etteivät he halua tulla tunnetuksi normipoikkeaman kautta. Loppujen lopuksi, jos on keskieurooppalainen valkoinen mies, voi tässä maailmassa olla mitä tahansa. Erilaisuuden viittaa joutuu kantamaan, jos siitä jollain tavalla poikkeaa esimerkiksi olemalla nainen. Etenkin, jos on näkövammainen, homo tai kasvissyöjä, korostaa Kinnunen.

Kinnunen ylistää perhettä ja erityisesti isyyttä.

–Kun olin tullut isäksi, opin sen myötä enemmän kuin lapsi. Olisi hienoa, jos lapseni oppisi sellaisen maailman, jossa kaikki on avoinna, mikä tahansa on mahdollista, ja mitä tahansa pystyy valitsemaan ja päättämään, sanoo Kinnunen.

Lopotti on hieno, herkkä ja avarakatseinen romaani.