Kongolais-janakkalalainen näytelmä ratkoo pienen kylän pulmat

Monikulttuurinen näytelmäseurue tarttui ajankohtaisiin aiheisiin. Uudelleen käyttöön otettava soramonttu, varastettu puskutraktori, kyläkoulun lakkauttaminen ja yhteisön kansainvälistyminen – siinä ainekset, joista Timo Mäkysen käsikirjoittama Soraralli sai alkunsa.

näytelmät
Soraralli-näytelmän työryhmää
Jarmo Tuominen

Lauantaina ensi-iltansa saavassa Soraralli-komediassa näkyy nyky-Suomen monikulttuurisuus. Näinä päivinä pienessäkin yhteisössä voi asua ihmisiä, jotka ovat lähtöisin eri puolilta maailmaa. Tällä kertaa tarinassa kylään asettunut pakolaisperhe pelastaa kituvan kyläkoulun.

– Siinä on tapahtumia, joista on suurin osa Janakkalassa ihan aidosti tapahtuneita. Muun muassa soraralli, joka on koskettanut juuri tällaisen kyläkoulun läheisyydessä ihmisiä, jotka ovat sitten nousseet vastarintaan. Varmaan siellä kylän suunnalla ihmiset tietävätkin, mistä kylästä on kysymys, naurahtaa neljännen näytelmänsä kirjoittanut Timo Mäkynen.

Monikulttuurista harrastajateatteria

Ajatus monikulttuurisuuden ottamisesta mukaan näytelmään tuli ohjaaja Oili Ruukilta, joka on jo viisi vuotta vetänyt ilmaisutaidon kerhoa muun muassa pakolaislapsille.

Ruukki houkutteli Soraralliin mukaan myös kymmenen kongolaislähtöistä harrastajanäyttelijää. Osalla suomi on hyvin hallussa, muutama vähän aikaa sitten maahan tullut lapsi osaa kieltä vasta hyvinvähän.

Käsikirjoittaja Timo Mäkynen
Käsikirjoittaja Timo Mäkynen haluaa kirjoittaa näytelmiä, joissa riittää naisrooleja.Kati Turtola / Yle

– Kongolaislapsia tässä näytelmässä yhdeksän ja yksi aikuinen. He olivat pakolaisleirillä Ruandassa. Osa lapsista on ollut maassa jo viisi ja puoli vuotta ja he osaavat jo hyvin suomea, kertoo ohjaaja.

Oili Ruukki kehuu monikulttuurista työryhmäänsä. Näytelmään osallistuminen vaatii aina rohkeutta ja omien rajojen ylittämistä.

– Yksi tyttö, joka on ollut maassa viisi ja puoli vuotta, on ollut jo aikaisemminkin kahdessa lorujutussa. Isoäitiä sorarallissa esittävä Josephine Mukapamo on ollut kolmessa näytelmässäni. Kyllä meillä nämä kalpeanaamatkin ovat ottaneet hyvin vastaan lapset ja myös aikuisen, sanoo Ruukki hymyillen.

Rooleja naisille, koska miehistä pulaa

Naiset ovat Mäkysen tarinassa voimakkaita hahmoja ja ryhtyvät organisoimaan aktiivisesti vastarintaliikettä kylässä jyllääville tapahtumille. Mäkynen myöntää haluavansa kuvata maaseudun topakkaa naisväkeä, mutta naisroolien runsauteen on myös varsin käytännönläheinen syy: miehistä on harrastajateattereissa aina pulaa.

Soraralli-näytelmän kauppiasta Seijaa esittävä Elisa Göös puhuu uusille kyläläisille
Soraralli-näytelmän kauppias Seija (Elisa Göös) puhuu uusille kyläläisille. Oikealla isoäitiä esittävä Josephine Mukapamo.Jarmo Tuominen

– Harrastajateatteripuolella ei ole miehiä tarpeeksi näytelmiin, ja heti ajattelin, että nyt tehdään sellainen näytelmä, että se on naisten.

Mäkynen suunnittelee kirjoittavansa jatkossakin lisää naisten tarinoita. Harrastajateatteriaktiivin mukaan nykyään näytelmän harjoitusten alkaessa on hyvin tavallista, että ensin perataan roolit, jotka voidaan vaihtaa miesrooleista naisrooleiksi.

– Yleensä aina alkuperäisessä käsikirjoituksessa esimerkiksi kunnanjohtaja ja poliisi ovat olleet miehiä, mutta kun miehiä ei ole ollut, niin naiset ovat tehneet nämä roolit, miettii Mäkynen. Hän kirjoitti omaan näytelmäänsä alun perinkin roolin naispoliisille.

Rospuutto-ryhmän (siirryt toiseen palveluun) esittämä Soraralli saa ensi-iltansa Turengin Työväentalolla lauantaina 20. helmikuuta.