Kantaaottava muusikko Jarkko Martikainen: "Yhtenäistä Suomea ei ole eikä tule"

Tarkkanäköinen muusikko Jarkko Martikainen näki suomalaisen ja saksalaisen siirtolapuutarhan. Toisen palstat olivat tarkasti samannäköiset ja tiukasti rajatut, kun taas toisen värit, seinät ja kukat olivat toinen toistaan erilaisempia. Kummassa puutarhassa itse viihtyisit paremmin?

musiikki
Jarkko Martikainen
Heidi Kononen / Yle

Muusikko Jarkko Martikaisen kädenpuristus on lämmin. On helppo ymmärtää, että hänelle tulevat spontaanisti puhumaan ihan kaikenlaiset ihmiset. Jarkko ei lokeroi eikä tuomitse ketään.

– Uskon ihmisiin. Ei ole olemassa pelkkiä suvakkeja, kukkahattutätejä, vihervasemmistohyysääjiä tai rasisteja.

Suomi on motissa. Pattitilanteessa. Keskustelua sävyttää pelko, epävarmuus ja suvaitsemattomuus. Uusia laatikoita syntyy liukuhihnalta.

– Mikään ei tunnu oikein uusiutuvan, ei ole näköaloja ja kaikkea leikataan ihan koko ajan. Ihminen säikähtää, tulee pelokkaaksi ja sitten ahdistuu. Silloin joukoista nousee viisaana esittäytyvä mies, jonka on helppo esittää hyvin yksinkertaisia lauseita, joihin väsyneet tarttuvat, pohtii Jarkko Martikainen.

Martikainen ei ihan täysin pysty ymmärtämään tätä pelon ja vihan määrää.

– Tässä maailmassa on niin paljon sattumaa. On vain käynyt niin, että elän tällaisessa maassa, jossa olen saanut hoivan, koulutuksen ja monen muun asian ihan ilmaiseksi. Kuten kaikki muutkin ikäpolveni edustajat. Meillä ei siis ole niin mitään, mitä meidän kannattaisi pelätä.

Suojelemme niin raivokkaasti jotain, mikä on vain pienen viivähdyksen verran meidän

Jarkko Martikainen

– Enkä jaksa uskoa, että todellista pelättävää tuleekaan – ellemme sitten leiriydy toinen toisiamme vastaan ja pidä kiinni vain jostain yhdestä "optimi-Suomen" ajatuksesta, pohtii Jarkko Martikainen.

Kaappaus paperilla

Pelko ja epävarmuus ovat aineksia sopassa, jonka keittoliemenä kiehuu huono itsetunto.

– Muun muassa ajatus, että yhteiskuntamme kaapattaisiin, alistettaisiin vieraan kulttuurin alle ja hävitettäisiin kaikki meille arvokas ja tärkeä. Jos pahimmat pelot kirjoittaisi paperille ja lukisi sen, niin sehän näyttäisi ihan vitsiltä, sanoo Jarkko Martikainen.

– En minä voi lauluntekijänä mennä kysymään naapurilta, että millaisia lauluja minun pitäisi tehdä. Täytyy vain tehdä oma osansa kunniantuntoisena ihmisinä toista arvostaen. Eivät muutkaan vilkuile niin kovin paljon ympärilleen, miksi itsekään tekisin niin? Suojelemme niin raivokkaasti jotain, mikä on vain pienen viivähdyksen verran meidän, pohtii Martikainen.

Jos ottaisi hiukan peruuttaen

Lauluntekijä Martikainen toivoisi, että huutaisimme vähemmän ja keskustelisimme enemmän.

– Jos otettaisiin nyt hiukan peruuttaen. Pohdittaisiin näitä vaikeita asioita vähän enemmän maltilla, eikä ruvettaisi heti huutamaan. Laskettaisiin ensin vaikka sataan.

Martikaisen mielestä maahanmuuttokeskustelun tuoksinassa on kokonaan unohdettu ilmaston mahdollinen kahden lämpöasteen nousu.

– Jos se toteutuu, niin tämänhetkiset ongelmat ovat häviävän pieniä sivulauseita ihan toisen kokoluokan teoksessa.

Ei täällä tarvitse pitää kaikista uusista ihmisistä, naapureista tai kauppakumppaneista, mutta kyllä pitää pyrkiä kuitenkin tulemaan edes pakollisessa määrin toimeen

Jarkko Martikainen

– Jos ihmisiltä viedään mahdollisuudet viljellä maata ilmaston lämpötilanousun seurauksena, niin satakertaiset määrät ihmisiä lähtee liikkeelle tähänastiseen verrattuna. On turhaa laittaa energiaa sen pohtimiseen, mitä joku on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Pitää miettiä, mitä voi tehdä nyt ja tehdä se hyvin. Otettaisiin pöydälle ihan vaan ne asiat, ja ratkaistaan, kuinka tämän maan saisi pidettyä sellaisessa kunnossa ettei ihan kaikkea hyvinvointivaltiota tarvitsisi purkaa, pohtii Jarkko Martikainen.

Yhtenäistä Suomea ei ole eikä tule

Jarkko ei usko yhtenäistä Suomea olevan olemassakaan, mutta me-henkinen maa tästä voitaisiin saada.

– Yhtenäistä Suomea ei ole eikä tule. Mutta historian eri vaiheissa olemme pystyneet puhaltamaan yhteen hiileen ällistyttävällä tavalla. Tästä todisteena esimerkiksi omat vanhempani ovat kyenneet tarjoamaan minulle paljon paremmat lähtökohdat kuin heillä itsellään oli.

Todellinen me-henki käsittää muutkin ihmiset kuin suomalaiset, sanoo Martikainen.

– Rajat kiinni -ajatuksessa rajat pitää sitten olla kiinni kaikille. Silloin kukaan ei lähtisi täältä onnelasta yhtään mihinkään. Jos itselle sopii se, että nenän edestä suljetaan kaikki ovet ja vedetään matto jalkojen alta ja sanotaan, että emme halua sinua tänne missään oloissa ikinä, niin täytyy sitten sietää se silloin, jos ja kun se tulee omalle kohdalle, sanoo Jarkko Martikainen.

– Ei täällä tarvitse pitää kaikista uusista ihmisistä, naapureista tai kauppakumppaneista, mutta kyllä pitää pyrkiä kuitenkin tulemaan edes pakollisessa määrin toimeen, sanoo Martikainen.

Sukellus vieraaseen veteen

On lottovoitto syntyä Suomeen.

– No onhan se. Ei maailma ikinä ole ollut mikään reilu kauppa. Täällä on monta sattumaa. Pitäisi myötäelää enemmän toinen toisiaan, ja kaivaa käytännössä esiin se, mitä on ihmisyys ja inhimillisyys. Jos on mokannut aiemmin ja vaikka koulussa kiusannut kaveria päivästä päivään, niin ei kai sitä tyhmyyttä kannata enää aikuisena jatkaa, pohtii Jarkko Martikainen.

On eri asia ottaa valokuva järvestä kuin sukeltaa sinne itse ja katsoa hetki mitä siellä pinnan alla on

Jarkko Martikainen

Martikaisen mielestä kaikkinainen toisen sortaminen, häpäiseminen ja haukkuminen on sietämätöntä.

– Emme tiedä näistä toisista ihmisistä kertakaikkiaan yhtään mitään. Kaikenlaisia kriisejä tulee jatkossakin. Olemme niin pitkään eläneet maassa, jossa asiat tietyiltä osin ovat jatkuneet samanlaisina. Materiaalinen hyvinvointi on toki kasvanut, mutta onko henkinen?

– On eri asia ottaa valokuva järvestä kuin sukeltaa sinne itse ja katsoa hetki, mitä siellä pinnan alla on.