Hyllyssä 509 päiväkirjaa – Jussin tarinat kiehtovat sukua ja ystäviä

Jalasjärveläinen Jussi Autio, 80, on kirjoittanut päiväkirjaa kesästä 1969. Sen jälkeen yksikään päivä ei ole jäänyt ilman merkintää. Pian on täynnä 509. paksu kierrevihko teksteineen, piirroksineen, kuvineen sekä lippuineen ja lappuineen. Päiväkirjoista on kertynyt jo 19 hyllymetriä täyteen. Suku ja ystävät löytävät itsensä tämän tuosta Jussin päiväkirjahyllyltä!

ilmiöt
Päivänkirjan sivu kuvineen.
Helmikuussa 1972 opettaja Jussi Autio on liimannut päiväkirjaansa yläluokkalaisten kuvat. Oma poika Juksa on alhaalla keskellä.Päivi Rautanen/Yle

Jussi Autio myöntää hurahtaneensa päiväkirjojen kirjoittamiseen.

– Tämä on joku tauti, mutta ei huono vaan hyvä. Kirjoittaminen on mennyt niin veriin, että tätä on pakko tehdä, Jussi Autio tilittää.

Jussi Autio kirjoittaa päivien tapahtumia parhaillaan toisessa kodissaan Espanjan Fuengirolassa, mutta päiväkirjat päätyvät aina Jalasjärven kodin hyllyyn. Siellä ne ovat halukkaiden luettavissa ja heitä on riittänyt.

– Lastenlapset pitivät pienenä isän päiväkirjoista löytämiään kuvia noloina, mutta mitä enemmän itse kullekin on tullut ikää, sitä kiinnostuneempia he ovat päiväkirjoista, Jussin poika Juksa, 53, selittää.

– Ja kun isän ystäviä tulee kylään, niin kyllä he saman tien painuvat päiväkirjojen pariin ja katsovat sieltä menneitä juttujansa.

Juksa on lukenut osan isänsä päiväkirjoista moneen kertaan. Hän on iloinen siitä, että on voinut palata lapsuuden ja nuoruuden vuosiin isän päiväkirjojen kautta.

– Sieltä olen todella tajunnut, miten paljon isä meidän poikien kanssa puuhasi niin urheilun, musiikin kuin koulunkäynninkin tukena, Juksa kehuu.

Juksa Autio on palannut monet kerrat lapsuutensa ja nuoruutensa tapahtumiin isänsä päiväkirjojen avulla.
Juksa Autio on palannut monet kerrat lapsuutensa ja nuoruutensa tapahtumiin isänsä päiväkirjojen avulla.Päivi Rautanen/Yle

Rehellistä tarinointia

Juksa Autio aukaisee isänsä päiväkirjan 40 vuoden takaa talvelta 1976. Silmiin osuu kuvaus nelihenkisen opettajaperheen arkiaamusta ja iltatuokiosta silloin, kun perheen pojat lähentelivät teini-ikää.

”18.3.1976: Normaali aamu; on möykkää, kahdenlaista musiikkia, neljänlaisia ajatuksia, ruisleipää ja erilaista juotavaa. Tuolla eteisessä käydään keskustelua hanskoista. Kyllä Juksa on hankala aamuisin.”

”Ilta on taas käsillä. Istutaan telkkarin ääressä ja katsellaan mitä se taas tarjoaa. Illalla vielä hieman änkytystä poikien kanssa.”

– Isä on kirjoittanut hyvin rehellisesti päivänkulut. Sieltä saa lukea niin hyvää kuin huonoa, mutta se on niin rehellistä, että sitä on miellyttävä lukea. Se ei ole mitenkään teennäistä, poika toteaa isänsä tekstistä.

Perheen tapahtumista avaruuskävelyihin

Isänsä päiväkirjojen kautta Juksa on elänyt uudelleen monet elämänsä merkkihetket, kuten esimerkiksi sen, kuinka muusikko sai ensimmäiset rumpunsa tai mitä urheiluleireillä tapahtuikaan. Oman perheen tapahtumien lisäksi päiväkirjat seuraavat tarkasti myös ajan kulua ja yhteiskunnallisia tapahtumia. Päiväkirjaan on päätynyt merkinnät niin avaruuskävelyistä kuin olympiamenestyksistä.

– Isän päiväkirjoja lukiessa voi verrata vuosikymmenien tapahtumia ja peilata niitä nykyajan kriiseihin ja huomata, että ihan samanlaiset sodat ja uhat suurin piirtein painavat päälle vuosikymmenestä toiseen.

Jussi Autio on kirjannut päiväkirjaansa myös säätietoja ja luontoon liittyviä tapahtumia. Juksa on tarkistanut asioita isänsä päiväkirjoista, jos vaikka ilmatilan lämpenemisestä on tullut perheessä kiihkeää keskustelua.

– Samanlaisia lämpötiloja sieltä löytyy jo 30 vuoden takaakin.

Päiväkirjat turpoavat valokuvista sekä lipuista ja lapuista

Jussi Aution päiväkirjoissa on silmiinpistävää niiden visuaalisuus. Tekstin lomaan kirjoittaja on piirtänyt sekä liittänyt valokuvia, lehtileikkeitä ja muuta elämänkulkuun tuolloin liittyvää lippua ja lappua.

– Isä on valokuvannut paljon. Itsekin muistan lapsuuden hetkiä pimiöstä punalampun alta, Juksa toteaa.

Jussi Aution päiväkirjoja hyllyssä.
Jussi Autio on numeroinut päiväkirjansa. Nyt on menossa 509. päiväkirja. Päiväkirjoja on jo 19 hyllymetriä.Päivi Rautanen/Yle

"Sitä tekstiä vain soljui"

Päiväkirjan pitäjä Jussi Autio muistaa puolestaan isoisänsä vihkoset, joihin tämä aikanaan merkitsi vuoden tuloja ja satoja ja esimerkiksi talventulon ajankohdat. Jussin kohdalla liikkeellepaneva voima päiväkirjan kirjoittamisessa oli ystäväperhe Männistöjen kanssa tehty Euroopan kiertue vuonna 1969. Puoliso Maisa aloitti matkamerkintöjen kirjaamisen ja Jussi jatkoi ja koukuttui päiväkirjanpitoon.

– Olen aika rehellisesti yrittänyt kirjoittaa, mikä ottaa päähän ja mikä ilahduttaa, Jussi Autio tuumaa.

Joskus päiväkirjan pitäminen on kirjoittajalle myös terapeuttista. Jussi Autio muistaa iltahetket saattohoitokodista, kun hän oli iltaisin saanut puolisonsa nukahtamaan.

– Istuin saattohoitokodin kahviossa ja saatoin kirjoittaa vaikka 20 sivua. Sitä tekstiä vain soljui jostain, päiväkirjanpitäjä vakavoituu.

Täysi kalenteri takaa tapahtumia myös päiväkirjaan

Jussi Autio vakuuttaa kirjoittavansa jokaikisen päivän tapahtumat.

– Jos joskus jää päiviä väliin, mieleen painuvat tukisanat, joiden avulla kertaan tapahtumat sitten muutaman päivän viiveellä.

Vaikka Jussi Autiolla on ikää jo 80 vuotta, elämässä riittää tallennettavaa.

– Kalenteri on jatkuvasti menoja täynnä, kirjoittaja innostuu.