Koe uusi yle.fi

Vanhusten hoidon kehittäminen on vanhasta pois oppimista – "Ei se helppoa ole"

Entäpä jos palvelutalossa vanhukset saisivat päättää, mitä tänään syödään ja minkälaista ohjelmaa illalla järjestetään? Tähän suuntaan ollaan menossa, kun laitoksesta tehdään kotia. Vaasassa kaupungin palvelutalossa opetellaan uutta vanhustenhoidon toimintatapaa.

Kotimaa
vanhuksen jalat palvelutalossa
Anna Wikman / Yle

Vaasalainen vanhusten palvelutalo Himalaja aloitti toimintansa viime vuoden lopulla. Himalaja on mukana valtiovarainministeriön kuntakokeilussa, jossa haetaan uudenlaisia toimintamalleja. Samalla selvitetään, säilyykö palvelun laatu, vaikka henkilökuntaa on vähemmän.

Palveluyksikön johtaja Sari Koivula ja palveluasumisen kehittämiskoordinaattori Sanna Ala-Hallila puhuvat ihmislähtöisestä toimintatavasta.

– Meillä on täällä henkilökunta, jolla on paljon kokemusta sekä laitoshoidosta että palvelutaloista. Kaikki tiesivät tänne tullessaan, että täällä tehdään asioita vähän eri tavalla, sanoo Koivula.

– Näen tämän valtavan suurena mahdollisuutena vanhusten, heidän omaistensa ja varsinkin työntekijöiden kannalta. Näin työstä tulee parempaa ja merkityksellisempää, toteaa Ala-Hallila.

Vanhus keskipisteeseen

Vanhustyön kehittäjä Taina Semi valmentaa eri puolilla Suomea kymmenen palvelutalon henkilökuntaa ihmislähtöiseen hoitotapaan. Myös Himalajan väki on Semin valmennuksessa ja tällä kertaa Himalajan työntekijät kokoontuivat uskomustyöpajaan.

Taina Semi
Taina SemiAnna Wikman / Yle

Työmaa on suuri, koska vanhusten hoidossa laitos- ja sairauskeskeinen hoitokulttuuri on syvälle juurtunut. Semi sanoo, että matka laitoksesta kodiksi on pitkä, eikä vanhasta pois oppiminen onnistu noin vaan.

– Ei se helppoa ole, mutta se kannattaa tehdä.

Taina Semin mukaan lähtökohtana on asiakkaan eli vanhuksen tunteminen ja hänen tarpeidensa huomioonottaminen. Uutta toimintatapaa ei voida opiskella oppikirjoista, ainoa keino on oppia tuntemaan jokainen vanhus yksilöllisesti.

Vain vanhus itse voi määritellä hyvän elämän - sen, mikä hänelle on hyvää elämää.

Taina Semi

– Asioita on totuttu tekemään laitosmaisesti ja ihmisten arkea on ohjannut järjestelmä. Nyt pyritään siihen, että järjestelmä ei ohjaa ihmisiä vaan se ihminen (vanhus) on fokuksessa. Vain vanhus itse voi määritellä hyvän elämän - sen, mikä hänelle on hyvää elämää.

Asukkaat mukaan päättämään

Jotta vanhusten toiveet ja tarpeet tulevat kuulluiksi, pitää Semin mukaan päätöksenteon tapahtua alhaalta ylöspäin. Ihmislähtöisessä hoivassa vanhukset otetaan mukaan päätöksentekoon. Heitä ja heidän omaisiaan käytetään kokemusasiantuntijoina.

– Meillä on suunniteltu asukaskokouksia, joissa vanhukset voivat tuoda esiin esimerkiksi ruokatoiveita ja kertoa minkälaista ohjelmaa he haluavat, kertovat palvelutalo Himalajan hoitajat.

Himalajassa työ on vasta alussa. Yhteisöllisyyden rakentaminen on alkanut.

– Tähän mennessä olemme järjestäneet pienkodeissa päiväkahvitilaisuuksia omaisille, kertoo palveluyksikön johtaja Sari Koivula.

– Omaisten kanssa on tarkoitus kokoontua uudelleen pohtimaan, mitä se yhteisöllisyys tässä talossa oikein on ja mitä se tarkoittaa, suunnittelee Sanna Ala-Hallila.

"Kaadetaan seiniä"

Himalajassa hoitohenkilökunnan osaamista on tarkoitus hyödyntää monella tavalla.

– Monella hoitajalla voi olla erilaista koulutusta ja harrastuksia esimerkiksi musiikin, taiteen tai liikunnan alueelta. Tätä osaamista on mahdollista hyödyntää tässä työssä, toteaa Koivula.

Kuinka laitoksesta tehdään koti? Sanna Ala-Hallila hahmottaa muutoksen suuntaa, palvelutalon arkea.

– Päivät eivät ole samanlaisia, meidän ihmiset eivät ole samanlaisia. Meillä kaikilla on hyviä ja huonoja päiviä, niin työntekijöillä kuin asukkaillakin. Eletään tätä elämää, ihan normaalia elämää ja kaadetaan näitä seiniä.