Päiväkirjojen lukeminen julkisesti voi olla terapiaa

Vanhojen päiväkirjojen lukeminen voi tuntua nololta, mutta kipeiden ja vaikeidenkin tekstien jakaminen on monelle terapeuttista. Päiväkirjaan kirjoitetut tunteet ja tarinat ovat aitoja, eikä niitä ole sensuroitu.

ilmiöt
Nainen lukee päiväkirjaa
Petra Ristola / Yle

Vaarini kuoli vuonna 90. Silloin olin surun murtama. Vaari oli niin sydämellinen, hän kaikki asiat hoiti. Kävimme katsomassa vaariani sairaalassa. Sitten mamma tuli itkien ja huusi: ”Se on kuollut!” Äiti kummasteli, juoksi kummiskin sairaalaan. Minä en saanut tulla mukaan. Jäin itkemään tuolille.

Turkulaisen Kati Leskisen vuonna 1992 kirjoittama päiväkirjamerkintä on otsikoitu nimellä Vaari. Se on kirjoitettu päiväkirjaan, jonka kannessa lukee: Vaarini Erkki.

Leskinen oli merkintää kirjoittaessaan kahdeksanvuotias. Vaarin kuolemasta oli kulunut kaksi vuotta.

Ai tällainenko olen ollut, ja tällainen olen nyt?

Kati Leskinen

– Uskon, että tapahtuma on ollut pienelle tytölle aika heavy. Mamman ja oman äidin järkytystä on ollut tarve purkaa jotenkin, Leskinen kertaa tapahtumia.

Hän löysi päiväkirjansa, kun oli muuttamassa Tampereelta takaisin Turkuun. Varastoa siivotessaan Leskinen kävi tavaroita läpi ja juuttui pitkäksi aikaa päiväkirjojen pariin.

– Se oli kamalaa, mutta samalla ihanaa. Ai tällainenko olen ollut, ja tällainen olen nyt?

Lapsen päiväkirja
Kati Leskisen päiväkirja vuodelta 1992.Petra Ristola / Yle

Kipeiden tarinoiden jakaminen voimaannuttaa

Päiväkirjaklubit ovat olleet suosittuja jo jonkin aikaa. Ihmiset ovat lukeneet toisilleen noloja tarinoita vanhoista päiväkirjoista. Tärkeintä on ollut hauskanpito, ja tarinoista on tarkoituksella valittu juuri ne kaikkein noloimmat.

Tehokkaampaa ja ehkä hyödyllisempää voisi kuitenkin olla jakaa vaikeita ja kipeitä tarinoita. Tarinat koulukiusaamisesta, sairauksista ja elämän muista kriisipisteistä on kirjoitettu päiväkirjaan aidosti ja sensuroimatta, toisin kuin monet blogitekstit ja somepäivitykset – päiväkirjat nykymuodossaan.

Leskisen mielestä vaikeiden tarinoiden jakamisella on voimaannuttava vaikutus. Se antaa vertaistukea muille samoja asioita käsitelleille.

Eikä vanhojen, kipeiden asioiden jakamista kannata pelätä, ainakaan Leskisen järjestämissä päiväkirjojen lukuhetkissä.

– Tämä kuulostaa kliseiseltä, mutta kaikki mitä siellä sanotaan, jää sinne.

Kati Leskinen järjestää päiväkirjahetken naistenpäivänä (8.3.) Turun pääkirjastossa klo 17.30. Tilaisuudessa luetaan vanhoja kirjeitä ja päiväkirjoja. Jos haluat tilaisuuteen esilukijaksi, laita viestiä kati.leskinen@turku.fi (siirryt toiseen palveluun).