Väitös: Hallinnon uudistuksissa on unohdettu sisäisen turvallisuuden näkökulma

Suomen varautuminen häiriötilojen hallintaan on puutteellista, arvioi emeritus alivaltiosihteeri Juhani Kivelä väitöstutkimuksensa pohjalta. Toimijat osaavat kyllä toimia erikseen, mutta niiden keskinäisessä yhteistyössä on pahoja puutteita. Turvallisuusympäristön muuttumista ei ole huomioitu hallintoa uudistettaessa.

Ylen aamu
Aamu-tv:n vieraana tutkija Juhani Kivelä.
Kuinka hyvin Suomi on yhteiskuntana varautunut yllättäviin poikkeustilanteisiin? Näitä asioita tutki väitöskirjassaan Juhani Kivelä.

Ylen aamu-tv:n vieraaksi saapui keskiviikkona sisäisen turvallisuuden hallintaan perehtynyt emeritus alivaltiosihteeri Juhani Kivelä. Tutkimusaiheestaan Helsingin yliopistossa perjantaina väittelevän Kivelän väitöstilaisuus on herättänyt ennakkoon paljon kiinnostusta.

Kivelän tutkimustulosten mukaan häiriötilanteiden ja kokonaisturvallisuuden hallinta edellyttää merkittäviä korjaavia toimenpiteitä ja uudistuksia. Päättäjillä ei ole riittävästi tietoa uudistusten vaikutuksista.

Maahanmuutto on valtakunnallisesti katsottuna valtakunnallisesti hoidettava kriisi, mutta häiriötilanteita hallitaan alueellisesti ja paikallisesti.

Juhani Kivelä

– Suomi on sotilaallisesti varautunut erilaisiin uhkiin erittäin hyvin, mutta häiriötilanteiden hallintaan ei, toteaa Kivelä aamu-tv:ssä.

Kivelä haastatteli väitöstutkimustaan varten 130 turvallisuusviranomaista. He edustivat hätäkeskusta, pelastustoimea, poliisia, rajaviranomaisia sekä kuntaviranomaisia. Tutkimuksessa pureudutaan normaaliolojen, häiriötilanteiden sekä sotaolojen turvallisuuden hallintaan.

– Maahanmuutto on valtakunnallisesti katsottuna valtakunnallisesti hoidettava kriisi, mutta häiriötilanteita hallitaan alueellisesti ja paikallisesti, määrittelee Kivelä.

Paljon esillä olleen turvapaikanhakijatilanteen lisäksi Kivelä sisällyttää häiriötilojen kategoriaan muun muassa tietoverkkohyökkäykset, kouluammuskelut ja myrskyt. Erilaisia häiriötiloja tapahtuu enenevässä määrin.

Ongelmat ovat rakenteellisia – nyt yhteistyö ei toimi

Häiriötilanteiden hallinta perustuu viranomaisten, kuntien ja vapaaehtoisten muodostamaan kolmikantaan. Kivelä toteaa, että erikseen näitä toimijoita tarkasteltaessa kukin taho toimii hyvin. Sen sijaan eri toimijoiden yhteistyö ei toimi. Ongelmat ovat rakenteellisia, ja kokonaisnäkemys turvallisuustilanteesta on puutteellinen.

– 2000-luvun rakenneuudistukset on kaikki tehty osaoptimoiden, kukaan ei ole katsonut kokonaisuutta, kritisoi Kivelä.

Esimerkiksi poliisiorganisaatiota on uudistettu sen omista lähtökohdista, samoin kuin rajaviranomaisten ja hätäkeskuksen toimintaa.

Muutenkin viranomaisrakenteet on perusteellisesti sekoitettu hallinnon uudistuksissa. Nyt niitä sekoitetaan vielä lisää kunta- ja soteuudistuksissa.

– Nämä uudistukset on tehty palvelunäkökulmasta ja talousnäkökulmasta. Turvallisuusnäkökulmasta ei katsottu ollenkaan, sanoo Kivelä.

Syyksi hän arvelee, että poliitikot ja hallinnon uudistajat ovat eläneet vanhaa lintukotomaailmaa, joka häiriötilanteiden näkökulmasta on katoavaa kansanperinnettä. Pitkään on eletty hyvää aikaa: sisäinen turvallisuus on ollut itsestäänselvyys, johon ei ole tarvinnut kiinnittää huomiota.

– Kaikkeen ei voida varautua. Rakenteita ja säädöksiä voi uudistaa, mutta ne eivät ole yksin keino, sanoo Kivelä.

Kivelä esittää alueellisen maanpuolustuskoulutuksen uudistamista sisäisen turvallisuuden tarpeet huomioivaksi kokonaisturvallisuuskoulutukseksi.

Somen kautta leviää nopeasti tietoa – väärääkin

Kivelän mukaan sisäisen turvallisuuden ongelmat tulevat kasvamaan. Yhä enemmän ongelmia tuottaviksi asioiksi turvallisuusnäkökulmasta Kivelä nimeää maahanmuuton, hybridipainostuksen, tietoverkon ja sähköverkkojen haavoittuvuuden sekä informaation ja viestinnän haasteet.

Silloin kun jossakin tapahtuu paikallinen häiriö, nykyään somen viestintämylly alkaa pyöriä jo ennen kuin viranomaiset ovat edes paikalla. Siksi alkaa levitä myös väärää informaatiota eli disinformaatiota.

Viranomaisten turvallisuusviestintä onkin toinen olennainen asia, jota Kivelän mukaan tulisi parantaa.