Sotaa ja nälkää pakoon Savosta Ruotsiin – vientituotteena teknologiaa ja tietotaitoa

Eipä ole Savon heimollekaan tuntematon kohtalo lähteä sotien koettelemasta maasta muualle toimeentulon perässä. Reilut neljäsataa vuotta sitten savolaisia jopa kovasti houkuteltiin asuttamaan ja viljelemään Ruotsin korpimaita. Iso joukko savolaisia noudatti kutsua. Näiden metsäsuomalaisten historia on esillä Metsämuseo Lustossa.

Kotimaa
Metsäsuomalaisten savolais- ja ruotsalaisperäistä esineistöä, esittelemässä Gustaf Strand ja Reetta Karhunkorva.
Metsäsuomalaiset käyttivät sekä savolais- että ruotsalaisperäistä esineistöä, kertovat Gustaf Strand ja Reetta Karhunkorva.Yle, Paavo Koponen

Kustaa Vaasan poika Kaarle sai isältään perinnöksi herttuakunnan Sveanmaalta Keski-Ruotsista. Sinne hän tarvitsi väkeä rakentamaan herttuakuntansa vaurautta. Savossa korpimaiden asuttaminen ja kaskiviljely osattiin, mutta kaskettavista metsistä alkoi olla pulaa. Maassa myös sodittiin tämän tästä.

Tämä yhtälö ratkesi, kun 1580-luvulta alkaen muutaman vuosikymmenen aikana arviolta 13000 savolaista muutti länteen. Ruotsiin muuttaneille savolaisille oli tarjolla korpimetsiä kaski- ja jahtimaiksi sekä verovapaus ja vapautus sotapalveluksesta.

– Nämä metsäsuomalaiset olivat savolaisia kaskiviljelijöitä. Heitä muutti Ruotsiin ja Norjaan ja lopulta Amerikkaan asti. Maailmahan oli silloin perin toisenlainen kuin nyt. Varsinaisia kansallisvaltioita ei ollut. Ruotsi oli juuri irrottautunut Kalmarin unionista. Kustaa Vaasan poikien valtataistelut olivat käynnissä ja Ruotsi soti jatkuvasti milloin kenenkin kanssa. Suomessa väkeä oli vähän ja elämä vaatimatonta. Ruotsiin päin oli vetoa ja työntöä, kertoo Luston museoamanuenssi Reetta Karhunkorva.

Suomalainen teknologia vientituotteena

Mennessään savolaiset veivät Ruotsiin muun muassa hirsirakentamisen taitoa. Monesti alkeellisina pidetyt savupirtit olivat itse asiassa sangen energiatehokkaita. Savolaiset osasivat myös tuohityön ja muun metsien moninaiskäytön.

– Savolaiset hallitsivat tämän huhtakaskeamisen, mikä tarkoittaa kuusinäreiden kaatamista ja polttamista. Heillä oli myös erikoistyökaluja. Tämän näyttelyn johdantoesine on hankoaura, jolla kaskeen kylvetyt jyvät peiteltiin. Kaskiruis oli erittäin viljavaa. Kaskimaa tosin köyhtyi parin sadon jälkeen, eli pian tarvittiin uusi kaski. Savolaisten keksimä riihi oli tärkeä ja innosti ruotsalaisiakin. Jopa kuningas määräsi riihiä rakennettaviksi, kertoo näyttelyassistentti Gustaf Strand.

Vastavuoroisesti suomalaiset omaksuivat esimerkiksi puupaloista kootun hiivakranssin, puisen kahvimyllyn ja naisten satulan käytön.

Metsäsuomalainen renessanssi

Metsäsuomalaiset levittäytyivät Keski-Ruotsista myös Norjan puolelle. Vaikutus näkyy edelleen nimistössä, esimerkiksi suomalaismetsiä (Finnskogar, Finnskoger, Finnmarker) on useita.

– Pitkään metsäsuomalaiset juuret olivat häpeän aihe. Viime vuosikymmeninä näistä juurista on alettu olla ylpeitä. Norjassa he ovat virallinen vähemmistö. Ruotsissa metsäsuomalaisista on tullut osa ruotsinsuomalaisten historiaa ja identiteettiä. Omia sukutaustoja tutkitaan, otetaan käyttöön metsäsuomalaisia nimiä ja taloille annetaan uudestaan metsäsuomalaisia nimiä. Myös matkailua alueille kehitetään vetonaulana metsäsuomalaisuus, Reetta Karhunkorva kertoo.

Luston näyttely kertoo myös metsäsuomalaisten uskomuksista ja uskonnosta. Oma kiehtova tarinansa on metsäsuomalaisten tutkiminen tieteen ja taiteen keinoin. Vanhaa Savon murretta säilyttänyt ja ruotsalaisia lainoja omaksunut kieli on myös mielenkiintoinen tutkimuskohde.