yle.fi-etusivu

Poliisikoulun uudet vaatimukset – poliisiksi haluavan tärkein taito on osata kirjoittaa

Poliisin valintakokeesta ei pääse läpi, jos ei pysty tuottamaan hyvää kirjallista tekstiä. Koska poliisin ja asiakkaan vuorovaikutuksesta suurin osa on kuitenkin puhetta, yritetään koulussa lisäksi opettaa selkeämpää puhumista. Poliisin koukeroinen kieli on niin omituista, että siitä haluttaisiin eroon.

Kotimaa
Poliisit harjoittelemassa
Opiskelijat harjoittelemassa Poliisiammattikorkeakoulussa Tampereella. Harjoituksessa opiskelija on omaksunut asiakkaan roolin eli poliisin sisäisellä kielellä sanottuna, "venkula laitetaan sikaosastolle ja ennen jötikkään laittamista tehdään putsaus". Poliisiammattikorkeakoulu

Poliisiammattikoulun viestinnän lehtori Anu Haikansalolla on urakka. Poliisiksi tahtovat ovat viime viikolla käyneet valintakokeessa. Noin sata esseekirjoitusta odottaa Haikansalon arvostelua. Osa kokeen suorittaneista on selvästi uppoutunut pääsykoekirjaan niin antaumuksella, että he kirjoittavat jo kokeeseen poliisikieltä.

– Siinä on vahvana se samanlaisuuden hakeminen. Jo opiskelija hakee niitä samoja tapoja kuin valmiit poliisit. Se ilmenee vähän koomisena, kun jotkut tekstit kuulostavat jo poliisilta.

Kirjallisen osuuden esseestä ja tiivistelmästä hakija voi saada kaikkiaan 40 pistettä. Koko valintakokeen enimmäispistemäärä on sata. Vastaavasti kuntokoe tuo huippukuntoiselle enää korkeintaan 20 pistettä. Loput 40 pistettä ovat jaossa soveltuvuudesta, johon kuuluvat psykologinen testaus, haastattelu sekä yksilö- ja ryhmätyötehtävä.

Valintakokeessa koukeroisesta poliisikielestä ei sentään rangaista, kunhan tehtävänanto on ymmärretty ja tekstissä on tolkkua. Kaikkien tekstissä ei ole. Poliisi, jonka kuulustelupöytäkirjoista tai tutkintailmoituksista ei ota selvää, ei voi olla kovin hyvä.

"Jatkamisvaaran vuoksi kohdehenkilölle tehdään säilöönpanotarkastus"

Poliisikieltä väitöskirjaansa varten tutkiva Anu Haikansalo on huomannut, kuinka poliisit viljelevät ylätasolla olevia ympäripyöreyksiä, joista yleensä kuitenkin itse asia käy lopulta selväksi. Samalla vaivalla asian voisi kuitenkin kirjoittaa myös selkokielellä.

Tyypillisesti saattettaisiin kirjoittaa kohdehenkilöstä tai nais- ja mieshenkilöstä, joka on ollut liikkeellä ajoneuvolla. Poliisipartio on tämän jälkeen jalkautunut omasta ajoneuvostaan ja partion toimesta on suoritettu kiinniotto.

Poliisikielen vaikeuskerrointa lisää, että poliisin omassa sisäisessä kielenkäytössä esimerkiksi rikollinen on rosvo, herra tai sankari. Joskus tuo ironinen kieli lipsahtaa ulospäin.

– Pitää olla tarkka, miten asioista kirjoitetaan. Ja sisäinen tapa puhuakin saattaa tulla esiin tilanteissa, joissa ei pitäisi. Poliisi ei välttämättä itse edes tunnista, että se loukkaa, Haikansalo sanoo.

Poliisin ammatti on näyttelemistä

Vahan poliisisanonnan mukaan poliisin ammatti on näyttelemistä. Tarkoitus on luoda mielikuvaa turvallisuudesta.

Poliisiammattikoulun rehtori Kimmo Himbergin mukaan kyseessä on ennen kaikkea kommunikaatioammatti. Poliisin ei tarvitse olla iso ja karski. Nykyään ei ole enää edes pituusvaatimuksia. Sen sijaan poliisin pitää osata puhua ja kirjoittaa kunnolla.

– Fyysinen puoli arviointikohteena on laskenut. Tärkeintä on nyt kognitiivinen ja kielellinen osuus sekä soveltuvuus ammattiin. Psykologisessa osuudessahan poliisityön keskeinen suoriutumien arvioidaan. Löydetään ne, joiden pinna pitää vaikeassakin tilanteessa, Himberg toteaa.

Nykyiset diginatiivit poliisiopiskelijat ovat erinomaisia. He ovat tottuneet kirjoittamaan sosiaalisessa mediassa.

– Heillä somesäännöt ovat luonnollisesti hallussa. Se lisää sitä ymmärrystä, mitä voi ja ei voi kirjoittaa. Nuori polvi on tekstitietoisempaa ja osaa hillitä myös sen poliisin sisäisen kielen käyttämistä, sanoo poliisiammattikoulun viestinnän lehtori Anu Haikansalo.

Valintakokeen kirjallisessa osuudessa ei ole kyse kieliopista. Haikansalo ei kyttää pilkkuja ja yhdyssanoja, ja esimerkiksi maahanmuuttajataustaiselle hakijalle voidaan kielioppia tarvittaessa opettaa.

Sen sijaan taito osata selostaa tapahtumia, pohtia ja kommentoida asioita sekä vertailla ja yhdistää tietoa, paljastuvat valintakokeen kirjallisista tuotoksista. Teksteistä näkyy, että osa hakijoista ei ole ymmärtänyt lukemaansa pääsykoekirjaa. Poliisiksi ei ole asiaa, jos ei ymmärrä kirjallisia ja suullisia ohjeita.