Harmaahylje haastaa leijonan – kotimaiset luontodokumentit kiinnostavat

Luontodokumentit keräävät valtavia määriä katsojia ja luontokuvat klikkauksia sosiaalisessa mediassa. Mutta löytyykö kotimaan luonnosta yhtä koukuttavia tarinoita kuin Afrikan savannilta?

kulttuuri
Harmaahylje
www.wildfin.com

Vähälumiseksi talveksi Kiialan kartanon pihamaa on yllättävän paksun nietoksen peitossa. Luontodokumentaristi Petteri Saario rohkaisee kahlaamaan sisään.

– Näissä maisemissa on syntynyt aiemminkin hyvää taidetta, Kiialan kartano on nimittäin Albert Edelfeltin synnyinkoti, Saario virnistää.

Tätä nykyä porvoolaisen kartanon alakerta on Petteri Saarion valtakuntaa. Täällä on viimeistelty kymmeniä luontodokumentteja, myös parhaillaan TV1:ssä esitettävä Erämaan lumo.

Kyseessä on kuusiosainen sarja, jossa liikutaan Lapin kairoilta Saimaan ja Repoveden kautta ulkosaaristoon.

– Valitsin kohteet täysin itsekkäästi. Esittelen suosikkini, oman suomalaisen luonnon TOP-6-listani.

_ Erämaan lumo _on ollut muutenkin Saariolle varsin henkilökohtainen projekti.

– Sarja on matka omaan luontooni, itseeni. Erämaa on mielentila, jossa henkinen napanuora rakennettuun ympäristöön katkeaa, ainakin hetkeksi.

Cousteaun oppipoika

Petteri Saarion kiinnostus luontoa kohtaan juontuu lapsuudesta. Hänen muistikuvansa mukaan koko 60-luku meni pihalla. Kerran viikossa käytiin saunassa, mutta muuten oltiin ulkona.

– Leimauduin luontoon. Siitä tuli minulle luontaisin tila.

Jos ihmisellä on suhde luontoon, on hänellä myös motiivi suojella sitä.

1970-luvulla sisätiloihin houkutteli eräs punapipoinen ranskalainen.

– Jacques Cousteaun _Meren salaisuudet _-tv-sarja teki lähtemättömän vaikutuksen. Päätin, että minusta tulee sukeltaja ja vedenalainen kuvaaja.

_Meren salaisuudet _näytti ihmisille maailman, joka oli yhtä vieras kuin ulkoavaruus. Samalla se herätti huomaamaan luonnon haavoittuvaisuuden. Pieni Petteri-poikakin purki päiväkirjaansa huolta luonnon tuhoutumisesta.

– Kuten Cousteau, haluan vaikuttaa ihmisiin dokumenteillani. Toivon, että ne kannustavat lähtemään ulos luontoon. Ja uskon, että ihmisellä, jolla on suhde luontoon, on myös motiivi suojella sitä.

Saario on liikkunut Suomen luonnossa pitkään ja tuntee niemet, notkot ja saarelmat kuin omat taskunsa. Missä jamassa luontomme on?

– Hienohan se on edelleen. Kiitos sitä kuuluu kansallispuistoille ja muille suojelualueille, sillä koskematonta luontoa ei juuri muualla ole.

Ihmisen jälki näkyy kuitenkin monin paikoin. Eikö luontodokumentaristi tee karhunpalveluksen, kun hän houkuttelee massoja metsään?

– En näe ristiriitaa. Ihminen on osa luontoa. Ihminen voi tuhota, mutta myös rikastuttaa. Esimerkiksi ylläpitämällä kulttuuriympäristöjä, niittämällä, laiduntamalla.

"Olen luontosuhteessani romantikko"

Erämaan lumo -sarjassa suomalainen luonto näyttää parhaat puolensa. Kuvat ovat lumoavan kauniita, hidastukset paljastavat liikkeen sulouden, äänimaisema täydentää mystistä tunnelmaa. Katsoja miettii, onko luonto jo luonnottoman täydellinen?

– Pyrin näyttämään luontoa, joka on vielä jäljellä, elämäämme rikastuttavia kauneus- ja luontoarvoja. Muu mediatarjonta pitää huolen siitä, että myös ympäristötuhot näkyvät. Niistä pitää puhua, mutta samalla ihmisen psyykelle on tärkeää, että näytetään myös suojelemisen arvoista.

Petteri Saario myöntää auliisti olevansa luontosuhteessaan romantikko. Hän tuntee hengenheimolaisuutta I.K. Inhan, Samuli Paulaharjun ja Sakari Pälsin kanssa

– He kuvasivat luontoa runollisesti, mahtipontisestikin. Luonto antaa niin paljon virikkeitä ja energiaa, että minun on täysin mahdotonta kuvitella tilannetta, etten pääsisi luontoon. Olenkin sanonut lapsilleni, että käärräävät minut sinne, kun en itse enää pääse.

Saario haluaa kiinnittää huomion luonnon aineettomiin arvoihin: hiljaisuuteen, koskemattomuuteen, pimeyteenkin.

– Usein kun puhutaan uhatusta luonnosta, tarkoitetaan lajeja ja elinympäristöjä. Uhattuna on myös esimerkiksi pimeys. Valosaaste työntyy joka paikkaan. Keinovalo on muuttanut elinympäristöämme enemmän kuin mikään muu viimeisen sadan vuoden aikana.

BBC on hallinnut luontodokumenttimarkkinoita

Suomalaisten kasvanut kiinnostus luontoa kohtaan näkyy:Järven tarinavetää kansaa elokuvateattereihin, Yle lähettää luonto-ohjelmia ennätystahtia, eläinaiheiset kuvat keräävät klikkejä somessa. Vai onko kyse samasta ilmiöstä kuin kokkiohjelmissa: niitä tapitetaan, mutta omalla lautasella on pakastepitsa?

Suomalaiset tuntevat paremmin leijonien sukupuolielämän kuin oman luontomme.

– En usko, että kyse on vain nojatuolimatkailusta. Saamani palautteen perusteella ihmiset kokevat luontodokumentit innoittajina lähteä itsekin luontoon. Samansuuntaista viestiä kertovat kansallispuistojen kasvaneet kävijämäärät.

Luonnon renessanssin voisi ajatella tarkoittavan myös työntäyteisiä aikoja luontodokumentaristille. Aivan näin suoraviivaista elämä ei kuitenkaan ole.

– Usein teeveen luontodokumentit ovat olleet ulkomaisia ja Afrikassa kuvattuja. Tuntuu, että suomalaiset tuntevat paremmin savannien leijonien sukupuolielämän kuin oman luontomme.

Parempaa on kuitenkin luvassa. Yle viettää tällä hetkellä Luontovuotta, ja ohjelmistossa panostetaan juuri kotimaisiin luonto-ohjelmiin.