Suomen marjasato tuo vaurautta Thaimaan syrjäkyliin – moni kerää metsästä talorahat

Ennen ei ollut mitään, nyt on talo ja auto, ja mitä tahansa haluankin, voin saada sen, sanoo neljä kesää Suomessa urakoinut Veeraya Panna.

Yle maailmalla: Peking
Veeraya Panna
Veeraya Panna kotitalonsa edustallaMika Mäkeläinen / Yle

UDON THANI Perheenäiti on vetänyt pipon syvälle päähän. Väki on kerääntynyt lämmittelemään nuotion ympärille, koska varhaisaamun lämpötila on pudonnut 20 asteeseen. Markyan kylässä Thaimaan koillisnurkassa hytistään vielä enemmän kun puheeksi tulevat Suomen jäätävät kesät.

– Sade ja kylmä sää olivat ainoat ongelmat, mikään muu ei ollut vakavaa, kertoo 43-vuotias marjanpoimija Boonyong Panna vastoinkäymisistään Suomessa.

Boonyong Panna ei muistele mitään pahalla, ei vaikka ensimmäinen kesä Suomessa meni aikaisen ensilumen takia poskelleen, eikä hän saanut kulujen jälkeen rahaa lainkaan.

Boonyong Panna
Boonyong PannaMika Mäkeläinen / Yle

Boonyong Panna ja hänen vaimonsa, 41-vuotias Veeraya Panna eivät ole tottuneet luovuttamaan. Myöhemmin he ovat paiskineet töitä suomalaismetsissä kolmena kesänä. Mukana on ollut myös perheen ainoa lapsi, nyt 21-vuotias Athiwat.

Sade ja kylmä sää olivat ainoat ongelmat, mikään muu ei ollut vakavaa.

Boonyong Panna

Miehet ovat marjastaneet ja Veeraya Panna on toiminut suuren thaimaalaisryhmän kokkina.

Viime kesä meni hyvin. Kolmikko tienasi nettona yhteensä kahdeksantuhatta euroa. Henkeä kohti se tekee alle tonnin kuukaudessa, eli korvaus raskaasta työstä ilman vapaapäiviä ei ole ruhtinaallinen.

Pannan perhe olohuoneessaan
Pannan perhe olohuoneessaanMika Mäkeläinen / Yle

Thaimaan köyhällä maaseudulla kahdeksantuhatta euroa on kuitenkin pieni omaisuus.

Muutaman kesän marjatuloilla perhe on pannut elämänsä uusiksi. Betonimuurin ympäröimälle tontille on noussut uusi, 150-neliöinen kivitalo, jonka rakennustarpeet on hankittu Suomen tienesteillä. Boonyong Panna on ammatiltaan rakennusmies, joten työt hän teki itse.

– Elämäni on muuttunut paljon. Ennen ei ollut mitään, nyt on talo ja auto, ja mitä tahansa haluankin, voin saada sen, Veeraya Panna sanoo.

Katoksen alla komeilee käytettynä ostettu Fordin avolava-auto sekä kolme moottoripyörää, yksi jokaiselle perheenjäsenelle. Kun kohteliaisuudet on hoidettu alta pois, Athiwat-poika hurauttaa pyörällään töihin läheiseen autokorjaamoon.

Se muistuttaakin seuraavasta tavoitteesta, omasta autokorjaamosta.

– Haluan mennä Suomeen joka vuosi niin kauan kun en ole siihen liian vanha. Tarkoitukseni on ansaita lisää rahaa ja avata pojalleni autokorjaamo, Boonyong Panna kertoo.

Työkeikkoja Suomeen on tehtävä vielä useita, sillä sijoitus nielee vielä noin kymmenentuhatta euroa.

Haluan mennä Suomeen joka vuosi niin kauan kun en ole siihen liian vanha.

Boonyong Panna
Pannan moottoripyora ja pickup
Pannan moottoripyora ja pickupMika Mäkeläinen / Yle

Thaimaalaiset marjanpoimijat tulevat Suomeen seudulta, jossa elämä on karua. Riisi antaa vain yhden sadon vuodessa. Se istutetaan juuri sopivasti ennen Suomeen lähtöä ja korjataan syksyllä kun Suomesta on palattu.

Pellot tosin ovat niin pieniä, ettei niiden sadosta juuri riitä myytäväksi. Pannan lähisuvulla on 1,9 hehtaaria riisipeltoa, sen sato menee omaan kulutukseen.

Sokeriruokoa viljellään myös. Sen vuosittainen sato on juuri korjattu ja maanteillä tulee vastaan ruokokuormia. Pannan perheellä sokeriruokoa kasvaa vajaat puoli hehtaaria, josta saadaan 800 euroa vuodessa.

Omassa pihassa kasvaa lisäksi banaani, papaija, kookospalmuja ja jakkihedelmä, jonka lohkoja Pannan perhe tarjoaa vieraille. Kotitarpeiksi on myös pieni yrttitarha.

Perheen äiti Veeraya käyttää kaiken ylimääräisen aikansa neulontakoneella ja tehden myyntiin käsitöitä. Veeraya Panna sai Suomesta t-paidan, jossa lukee suurin kirjaimin "Jeesuksen valloittama". Hän ei tiennyt tekstin merkitystä, muttei ole siitä moksiskaan kuullessaan käännöksen, vaikka perhe onkin buddhalainen.

Perheen isä Boonyong tekee kylässä rakennusmiehen töitä. Niistä hän tienaa hiukan alle kymmenen euroa päivässä – silloin kun töitä sattuu olemaan. Juuri nyt töitä ei ole.

Boonyongin mukaan maatalous- ja rakennustöistä saadut tienestit menevät elämiseen eikä säästöön jää mitään. Toista on keikkatyö Suomessa, vaikka se onkin hänen mukaansa erittäin raskasta.

– Mustikoita poimimalla saa ison tukun rahaa. Sillä rahalla, jonka tienaan siellä kaukana [Suomessa], lähellä Pohjoisnapaa, siitä täytyy saada jotain konkreettista nähtävää, Boonyong Panna sanoo.

Juuri siksi Suomessa ansaitut eurot ovat päätyneet talon seiniin ja kulkupeleihin.

Seudulta on jo pitkään matkustettu muualle töihin parempien tulojen toivossa. Jotkut käyvät maataloustöissä Israelissa, toiset poimivat viinirypäleitä Uudessa-Seelannissa, nuoret taas suosivat tehdastöitä Etelä-Koreassa.

Ei siis ole suurikaan ihme, että osa päätyy poimimaan marjoja suomalaiseen korpeen. Ja ehkä aavistus suomalaisuutta palaa poimijoiden mukana takaisin Thaimaahan.

– Haluaisin, että Thaimaa olisi kuin Suomi. Suomessa on niin järjestelmällistä, Boonyong Panna sanoo.

Sillä rahalla, jonka tienaan siellä kaukana, siitä täytyy saada jotain konkreettista nähtävää.

Boonyong Panna
Pohntip Jamsaideen kotitalo
Pohntip Jamsaideen kotitaloMika Mäkeläinen / Yle

Boonyoungin perhe ei valita kohtelustaan Suomessa, eivätkä niin tee marjastajaperheet myöskään toisessa kylässä, Huay Na Luangissa. Sielläkin moni on laittanut hankkimansa marjarahat uuteen taloon.

43-vuotias Pohntip Jamsaidee on eronnut miehestään. Jamsaideella on 21- ja 23-vuotiaat pojat. Hän on maksanut marjatienesteillä sekä talonsa että nuoremman poikansa insinööriopinnot.

– Jos Thaimaassa ei ole ylimääräistä työtä [omien viljelysten lisäksi], ei voi tulla toimeen. Peltotöissä rahaa ei tule paljon, vaikka niihin joutuu investoimaan paljon, Jamsaidee sanoo.

Aiemmin Jamsaidee keräsi Suomessa marjoja. Nykyisin hän toimii koordinaattorina suomalaisten marjafirmojen ja thaimaalaisten työntekijöiden välissä.

Pohntip Jamsaidee
Pohntip JamsaideeMika Mäkeläinen / Yle

Jos Thaimaassa ei ole ylimääräistä työtä, ei voi tulla toimeen.

Pohntip Jamsaidee

Koordinaattorit järjestävät poimijoiden paperityöt ja ovat usein mukana lainajärjestelyissä, jotta poimijat saavat maksettua lentolippunsa ja muita kuluja. Koordinaattoreita on arvosteltu siitä, että he vievät liian suuren siivun poimijoiden tuloista, mutta jututtamamme poimijat eivät valita väliportaasta.

On mahdollista, etteivät he uskalla valittaa.

Koordinaattorien työt alkavat pian, sillä ensi kesää varten Suomen Bangkokin-suurlähetystö alkaa ottaa vastaan viisumihakemuksia maaliskuun alussa.

Viime marjastuskaudella noin 3 500 thaimaalaista sai viisumin Suomeen. Tulevalle kaudelle viisumeita myönnetään suunnilleen sama määrä, arvioi Ville Valo Suomen Bangkokin-suurlähetystön viisumiyksiköstä.

Marjanpoimijoiden tuloista ja työoloista on keskusteltu kiivaasti Suomessa sekä Thaimaassa.

Suomessa asuva, thaimaalaisten työntekijöiden oikeuksia ajava aktivisti Junya Yimprasert arvioi, että vain kymmenen prosenttia poimijoista ansaitsee yhdeltä työmatkalta nettona 2 500–4 000 euroa, mikä on useimpien tavoite.

Kaudesta riippuen 20–40 prosenttia poimijoista yltää 1 000–2 000 euron tuloihin, ja loput jäävät sen alle tai heidän velkataakkansa jopa kasvaa kulujen takia, Yimprasert arvioi.

Marjanpoimijoiden kohtelua on yritetty parantaa ja yhdenmukaistaa työ- ja elinkeinoministeriön, ulkoministeriön sekä useiden marjateollisuuden yritysten vuonna 2014 solmimalla aiesopimuksella.

Mielestäni vikaa on sekä thaimaalaisissa agenteissa että suomalaisissa marjayhtiöissä.

Junya Yimprasert

Yimprasertin mielestä parannukset ovat kosmeettisia. Perusongelma on hänen mukaansa yhä se, ettei thaimaalaisia tunnusteta työntekijöiksi, vaan heitä kohdellaan "itsensä työllistävinä turistiyrittäjinä", mikä Yimprasertin mielestä tarkoittaa käytännössä orjatyötä marjafirmojen ja välikäsien armoilla.

– Suomen päässä sekä viranomaiset että marjafirmat yrittävät vierittää syytä thaimaalaisille agenteille (koordinaattoreille), Thaimaan hallitus taas siirtää syyn Suomen puolelle. Mielestäni vikaa on sekä thaimaalaisissa agenteissa, joista monet ovat juristeja, että suomalaisissa marjayhtiöissä, Yimprasert sanoo.

Kovinta kiistaa on käyty kainuulaisen marjanjalostajan Ber-Exin ja thaimaalaisten marjanpoimijoiden välillä.

Poimijoiden korvauskannetta käsitellään Kainuun käräjäoikeudessa myöhemmin tänä vuonna. Thaimaan syrjäkulmilla ihmiset ovat kuulleet Suomesta sekä menestys- että menetystarinoita. Marjasatoa ei voi ennustaa etukäteen.

Tuhannet ovat kuitenkin yhä valmiita ottamaan riskin, ja ostavat tulevana kesänä lentolipun Suomeen. Thaimaan maaseudulta rahaa irtoaa joka tapauksessa huonommin.

Heinäkuussa Suomeen tulee viidettä kertaa myös Pannan kolmihenkinen perhe. Heillä on poimittavaan rahat pojan autokorjaamoa varten.