Australialaistaiteilija ihastui talviseen Suomeen: "Jäällä käveleminen on jotakin sellaista, mitä ei voi kotona kokea"

Australialainen taiteilijapari innostui kuultuaan, että Suomessa on ollut perinteenä polttaa vanhat, käyttökelvottomat puuveneet. Veneiden polttaminen ja niiden kiskomisesta syntyvä ääni olivat lähtökohtana Madeleine Flynnin ja Tim Humphreyn Shriek-teokselle, joka esiteltiin Kuopion Tahkolla ANTI-nykytaidefestivaalilla.

kulttuuri
Talvi ANTI Tahkolla Tim Humphrey ja Emma Fält
Helmi Nykänen / Yle

Kolme puista venevanhusta on vedetty Tahkolahden pohjukkaan, Tahkon laskettelukeskuksen kupeeseen. Kuopion Tahkolla vietettiin lauantaina veneiden hautajaisia, joissa esimerkiksi kuultiin veneiden omistajien muisteluita ja ääniä viimeiseltä matkalta. Hautajaiset huipentuvat veneiden polttamiseen järven jäällä.

Kyseessä on australialaistaiteilijoiden Madeleine Flynnin ja Tim Humphreyn teos ANTI-nykytaidefestivaalilla, joka järjestetään nyt ensimmäistä kertaa talvella Kuopiossa ja Tahkolla.

– Tämä on mahtava paikka. Esimerkiksi tiistaina lämpötilaero kotikaupunkimme Melbournen ja Tahkon välillä oli maksimissaan 50 astetta. Perheeni on todella kateellinen, koska Australiassa lämpö on sietämätön. Jäällä käveleminen on myös jotakin sellaista, mitä ei voi kotona Australiassa kokea, Humphrey ihastelee.

Vene nimeltä Saimi

Festivaali kyseli lahjoitettavaksi kelpaavia veneitä Tahkon ympäristöstä, ja pyyntöihin tuli neljä vastausta. Nyt käyttökelvottomaksi kuluneilla veneillä on seilattu muun muassa Syvärillä, Valkeisenjärvellä, Puntinjoella ja Välijoella. Yhtä venettä on käytetty esimerkiksi kauppatavaroiden kuljettamiseen joelta perheen kauppaan.

Perheeni on todella kateellinen, koska Australiassa lämpö on sietämätön.

Tim Humphrey

Yksi teokselle luovutetuista veneistä oli sen verran hyvässä kunnossa, että sitä ei käytetty, vaan vaihdettiin käyttökelvottomaan veneeseen. Veneen omistajan haastattelu on kuitenkin osa tarinaa.

– Vene on nimetty äitini mukaan Saimiksi. Hän on ollut kalastaja ja käytti puista venettä paljon. Vene on merkinnyt minulle paljon, koska harrastan metsästystä ja kalastusta. Se on ollut luotettava erityisesti kun on pitänyt rantautua Kuopion kivisille rannoille. Lasikuituvene olisi hajonnut siinä käytössä. Tämä on hyvin tärkeä vene, veneen omistaja Jari Parviainen kertoo teokseen liittyvässä haastattelussa.

Kokko ja kirkaisu kiehtoivat

Idea veneiden käyttämisestä osana teosta sai alkunsa, kun taiteilijat olivat vierailulla Suomessa kesällä ja ihastelivat joka puolella ympäri Syväri-järveä näkyviä vanhoja puisia veneitä.

– Pekka (Mäkinen), ystävämme ja kollegamme kertoi, että perinteisesti vanhat, käyttökelvottomat veneet poltetaan. Tämä herätti meissä mielikuvia ja ajatuksia. Mietimme kuinka paljon tällaisia veneitä onkaan ja haluaisivatkohan ihmiset kertoa niiden tarinan ja lahjoittaa ne poltettavaksi osana taideteosta, Humphrey kertoo.

Myös veneiden vetämiseen liittyvä ääni ihastutti taiteilijoita. Teoksen nimi Shriek eli kirkaisu viittaa puuveneiden joskus päästämään ääneen, kun niitä vedetään järven jäällä. Humphrey tosin huomauttaa, että tällä kertaa kirkaisua ei saatu aikaan.

– Pikemminkin veneistä tuli narskuva ääni, ehkä teoksen nimen olisi pitänyt olla Crunch, hän nauraa.

Muista, että kuolet

Nyt teoksen veneet ovat työnsä tehneet ja tulleet matkansa päähän kuten kaiken on aika joskus loppua. Tämä muistuttaa meitä kuolevaisuudesta. Memento mori, sanovat teoksen taiteilijat.

Talvifestivaaleihin teos liittyy monellakin tavalla sekä haastamalla perinteistä ajattelua talveen kuuluvista asioista että tuomalla esiin talveen liittyviä merkityksiä.

– Tässä ravistellaan vähän normaalia hiihtolomakokemusta tuomalla veneet talven keskelle ja tekemällä niistä kokko, joka kuuluu yleensä kesään. Myös kamppailu kuuluu tai ainakin historiassa on kuulunut talveen, ja me toimme tämän esiin vetämällä melko painavia veneitä jäällä. Lisäksi teoksessa on melankolinen sävy, joka ilmeisesti myös liitetään talveen pohjoisilla leveysasteilla, Humphrey selittää.