Nämä ennakkoluulot eivät muutu: ruotsalaiset diskuteeraavat, suomalaiset saunovat ja juovat

Suomalaisten ja ruotsalaisten käsityksiä toisistaan leimaavat edelleen vanhat kliseet: ruotsalaiset keskustelevat asioista kaikista mahdollisista kulmista ja suomalaiset haluavat nopeita päätöksiä, ruotsalaiset ovat sivistyneitä ja suomalaiset humalaisia juntteja. Yhteisymmärrystä voi hakea vaikka huumorin kautta.

Kotimaa
Valtakunnanrajan kyltit.
Paula Hiljanen / Yle

Suomalaisten ja ruotsalaisten ennakkoluulot toisistaan ovat sitkeitä. Jopa kaksoiskaupunki Tornio-Haaparannassa vanhoihin kärjistyksiin törmätään päivittäin.

– Kun tässä touhuaa ja pyrkii rakentamaan yhteistyötä, niin näihin perinteisiin ennakkoluuloihin törmää päivittäin, kertoo tuottaja Hannu Alatalo.

Alatalo pohtii, että tiukassa istuvien kliseisten näkemysten taustalla on molemminpuolinen ujous ja pelko.

– On helpompi mennä niinkuin ennenkin. Ei haluta laittaa itseä likoon.

Itselle nauraminen auttaa

Haaparannalla järjestettiin ruotsinsuomalaisten päivänä tapahtuma, jossa yhteiseloa helpottavaa ymmärrystä haettiin huumorin avulla. Näyttelijä Jarmo Mäkisen juontamassa tilaisuudessa hymyiltiinkin ääneen tuvan täydeltä.

– Olin haastattelemassa Juha Mietoa Patrick Sjöbergin ohjelmaan. Yllätykseksi Mieto puhui pitkät pätkät. Sitten kaikki katsoivat minua niin, että minun pitäisi kääntää puhe. Totesin vain, että "precis", Mäkinen heitti ja sai naurut.

Ruotsinsuomalaiselle korkeakoululle pääpuhujaksi tilattu Aimo Palovaara heitti huumoria mm. siirtolaisuudesta ja kielitaidon puutteesta.

Hän kertoi esimerkiksi kahdesta kaverista, jotka menivät ummikkoina Ruotsiin töihin. Useamman viikon jälkeen kaverit päättivät opetella edes kiittämään ruotsiksi

– He sitten kuuntelivat, että miten se sanotaan. Niinhän he oppivat sanomaan "tack so mycket". He lähtivät pöydästä ja sanoivat "kaksi mykkää".

Haaparannan tapahtuma näytti, että suomalaisten ja ruotsalaisten ennakkoluulot toisistaan ovat edelleen niitä perinteisiä. Edelleen ruotsalaiset diskuteeraavat, kun suomalaiset haluavat mennä suoraan asiaan.

Suomalainen on saunova juntti ja ruotsalainen supliikki parkettien partaveitsi.

– Sehän se hämmästyttää kerrasta toiseen, että niissä me pysymme, Alatalo sanoo.

Itsetuntoa voisi olla enemmän

Alatalo toteaa, että edelleen suomalaisilla voisi olla parempi itsetunto. Toisaalta ei suomalaisten tarvitse muuttua joksikin muuksi, vaikka Kauppalehden kirjeenvaihtajaa hävettää.

– Kauppalehden Tukholman kirjeenvaihtajaa hävettää suomalaisten pukeutuminen ja hänen mielestään me olemme ihan samanlaisia juntteja kuin ennenkin.

– Mutta entä sitten? Mehän olemme meitä. Toivottavasti seuraavassa tapahtumassa pääsemme siihen, että suomalaisista ja ruotsalaisista suunnilleen sama prosentti on vähän älykkäämpiä, tyhmempiä, ennakkoluuloisempia ja juntimpia, Alatalo sanoo.

Aavan meren tuolla puolen

Vaikka Suomen tangobuumi on jäänyt 60-luvulle, Ruotsissa mielikuva suomalaisista tangokansana elää vahvana. Siihen on toki myös perusteita. Ruotsinsuomalaisten "kansallislaulu" on Unto Monosen Satumaa, joka kuultiin yhteislauluna Haaparannankin tilaisuuden päätteeksi.

Myös Jarmo Mäkisellä on suhde tangoon. Tangolla on rooli, kun hän viettää aikaa näyttelijäkollegansa, ruotsalaisen rockabillybändi Fatboyn kitaristin Hannu Kiviahon kanssa.

– Hannun kanssa kuuntelemme suomalaisia tangoja. Usein ne ovat vielä romanien laulamia. Missään muualla en kuuntele tangoja.

Tunteet kehiin niin johan lähtisi

Alatalo sanoo, että kunnanjohtajien puheet ja kunnallistason yhteistyö ei riitä kaatamaan syvään juurtuneita käsityksiä. Haaparannan tapahtuman tarkoitus onkin päästä tunnetasolle.

– Yritämme saada tunteita matkaan. Silloin ihmisetkin ovat mukana.

Ennakkoluulojen muuri ei sorru ihan yhdessä illassa, mutta edistystä se on pienikin askel.

– Kun ihmiset saadaan nauramaan, niin silloin on päästy aina vähän eteenpäin, Alatalo toteaa.