Rieska paistuu sähköuunissakin kiven kera

Uuniin täysi hööki päälle, niin perinteinen ohrarieskakin paistuu kotilieden uumenissa – kunhan siellä on kivi. Tärkeä osa onnistumista on myös tärppäys.

Rieska (Leipä)
Ohrarieskoja
Jari Vesa / Yle

Ohrajauhot, vesi ja hippunen suolaa, niistä syntyy perinteinen tervolalainen ohrarieska. Pelkästään Lapissa rieskasta on lukuisia versioita – muista maakunnista puhumattakaan.

Kokeneen rieskamestarin, yrittäjä Matti Alatalon mielestä leipätaikinaan voi sujauttaa hyppysellisen soodaa, jonka ansiosta rieska pysyy vähän pehmeämpänä. Tosin sen jälkeen se ei ole enää aitoa peräpohjalaista ohrarieskaa.

Rieskan voi pyöräyttää sähköuunissakin

Ohrarieskaa voi tehdä myös sähköuunissa, jos muut tarvikkeet ovat kunnossa.

– Ihan kelvollista siitä tulee, jos uunin sisällä käyttää grilli- tai paistinkiveä, opastaa Alatalo.

Toivon, että rieskan leipomisen perinne ja osaaminen siirrettäisiin seuraavillekin sukupolville.

Matti Alatalo

Riskinä on, että sähköuunissa lämpötilaa ei saa välttämättä yhtä korkeaksi kuin leivinuunissa, jolloin paistoaika kasvaa ja rieska saattaa kuivahtaa.

– Meillä rieskat paistetaan 350 asteessa kolmesta neljään minuuttia kerrallaan, mutta silmähän sen ratkaisee, onko rieska valmis vai ei, luonnehtii leipuri Marko Stenudd.

Tärppäys on tärkeä osa rieskantekoa

Rieskan tärppäys eli pinnan rei'ittäminen ja kuviointi on olennainen osa rieskantekoa. Se on myös leipurin signeeraus.

Marko Stenudd ja Matti Alatalo
Marko Stenudd ja Matti Alatalo maistavat uunituoretta rieskaa oikeaoppisesti voin ja maidon kera.Jari Vesa / Yle

– Ennen kun taloissa leivottiin leivät itse, niin juhlissakin tiesi jo maistamatta kuka oli leipoja. Kaikilla emännillä kun oli oma tärppäysmalli.

– Toinen merkitys on, että tärpätty rieska paistuu paremmin ja ei paisu potkupalloksi. Rieskan kun pitää olla aina littana, Matti Alatalo naurahtaa.

Myllyyn voi olla satojen kilometrien matka

Tervolatalolla uunit lämpiävät rieskantekoa varten kolmesti viikossa. Urakka alkaa yöllä kolmen aikaan kun leipuri tulee töihin ja alkaa alustaa leipätaikinaa. Leipurin miestä ainoa oikea rieska on lisäaineeton ja hiivaton eli se perinteinen.

Pelkkään perinteeseen Tervolatalossa ei nojata, vaan rinnalle on kehitetty muun muassa savu- ja kaskinaurisrieskaa.

Kotileipomisen vähentyminen näkyy Alatalon Myllyllä, josta ostettiin aiempina vuosikymmeninä säkkitolkulla jauhoja yksityiskoteihin.

Suomen pohjoisin mylly jauhaa silti yhä viikoittain, mutta omat ohrat tuodaan jauhettavaksi satojen kilometrien säteeltä Kemijärveä ja Kuusamoa myöten.

– Toivon, että rieskan leipomisen perinne ja osaaminen siirrettäisiin seuraavillekin sukupolville, sillä rieskan paisto onnistuu sähköuunissakin, vakuuttaa Alatalo.