Kasvokkain: Sukupuolentutkija Tuija Pulkkinen ei usko tyttö–poika-jaottelun loppuvan – "Feminismi ottanut takapakkia"

Professorin mielestä 1970-luvusta muistuttava miesvaltaisuus on alkanut taas hallita raskaassa politiikassakin. Kasvokkain on juttusarja, jossa joka lauantai tartutaan ajankohtaiseen teemaan kiinnostavan henkilön kautta.

kulttuuri
Tuija Pulkkinen.
Helsingin yliopisto / Mika Federley

Tuija Pulkkinen vastusti jäykkiä sukupuolirooleja jo nuoruudessaan 1970-luvulla. Vain pojat saivat pelata koululiikunnassa jääkiekkoa eikä veistoluokkaan tyttöjä päästetty.

Murrosikäinen Pulkkinen valitti tilanteesta kouluneuvostoon ja hakeutui työväenopiston veistotunneille, ihan protestiksi.

Perussuomalaiset Nuoret alkoi torstaina kampanjoida nykyistä selvemmän sukupuolijaottelun puolesta. Järjestö ilmoitti vastustavansa "feminismin pyrkimyksiä" kyseenalaistaa sukupuolet. Aikuinen Tuija Pulkkinen on professori ja tutkinut yhteiskunnan käsityksiä sukupuolesta läpi työuransa. Hän pitää keskustelunavausta sekä ymmärrettävänä että ihmettelee sitä.

– Noin ajattelevat henkilöt, jotka ovat sukupuolijärjestyksen suhteen konservatiisia. Jako kahteen sukupuoleen on heille osa yhteiskunnan perusjärjestystä, joka onkin uhattuna, kun osa suomalaisista ei koe itseään juuri naiseksi tai mieheksi.

Pulkkinen ei kuitenkaan katso ajattelutavan kuuluvan pelkästään ei-feministeille.

– Yhtä lailla osa feministeistä toivoisi yhteiskunnan ottavan huomioon naisten ja miesten selkeät erot.

Perussuomalaisten Nuorten mielestä "sukupuolten kyseenalaistaminen hämmentää nuoria". Sukupuolentutkimuksen professori ei osta näkemystä tyttö–poika-jaottelun katoamisesta.

– Päivähoito, koulu ja vanhemmat kasvattavat lapsia edelleen hirvittävän vahvasti tytöiksi ja pojiksi. 99 prosenttia todellisuudesta menee niin. Muutosta ajavat vain satunnaiset suomalaiset, lähinnä vaihtoehtopiireissä.

Kun nuori etsii itseään, vanhemman kuuluu rakastaa

Käsityksemme sukupuolesta on kuitenkin liikkeessä, Tuija Pulkkinen sanoo. Esimerkiksi transsukupuolisuus puhuttaa nuoria, eivätkä ihmiset hyväksy, yhtä selkeästi kuin ennen, että on vain mustavalkoinen järjestys, johon synnytään.

Vain kaksi karsinaa sukupuoli-identiteetille voi olla julma jako. Kun jo omasta homoseksuaalisuudesta kertominen käy koettelemuksesta, koko sukupuolen etsiminen jättää ihmisen varsin osattomaksi perinteisten asenteiden keskellä.

Silti Tuija Pulkkinen on hyvillään. Hän on kymmenen viime vuoden aikana kuullut tuttavapiirissään tarinoita sukupuoltaan hakevista nuorista.

– Läheiset ovat suhtautuneet heihin lämpimästi. Ajatuksiin sukupuolen vaihtamisesta on suhtauduttu ymmärtävästi. Uskon, että tilannetta on helpottanut yleisten asenteiden pehmeneminen homoja ja lesboja kohtaan.

Vieraan identiteetti on helppoa tuomita ääneen, mutta omassa perhepiirissä se nähdään vaikeutena, jonka voittamisessa halutaan tukea, Pulkkinen arvioi.

Tasa-arvo alamäessä Suomessa

Sukupuoliroolit pysyvät aikuisten maailmassa tiukassa. Tuija Pulkkinen kuvailee, kuinka niin miehet kuin naisetkin antavat miehille enemmän tilaa toimia.

– Työryhmässä nainen sanoo asian, se sivuutetaan. Hetken päästä yksi miehistä sanoo saman asian, ja kaikki kuuntelevat tarkkaavaisina. Akateemisia piirejä pidetään melko valistuneina, mutta tuttua tämä on sielläkin.

Pulkkinen katsoo tasa-arvoon pyrkivän feminismin ottaneen takapakkia viime vuosina. Maassa oli naispresidentti ja hetkittäin naispääministerikin.

– Nyt on menty askeleita taaksepäin. Mieleeni tulevat 1970-luvun tupo-tunnelmat miesriveineen. Uskon, että vahvemmin molempia sukupuolia edustava valtionjohto olisi jotenkin eri tavalla vaikuttanut viime aikojen raskaisiin poliittisiin päätöksiin, professori pohtii.

Feminismin äänekkäille vastustajille Tuija Pulkkisella ei riitä sympatiaa, ymmärrystä kyllä.

– Nuori mies, jonka ura vaikeutuu, kun naiset päästetään kilpailemaan samalle alalle. Ymmärrän, että olo tuntuu uhatulta. Mutta vanhanaikaisen järjestyksen, miesvallan, kaipuu – sitä en sympatisoi. Tuntuu, että kyse on joskus kaunasta ja saavutettujen etujen puolustamisesta.