Sokkopingistä ja sokkofutista – näkövammaisten liikuntaharrastukseen haetaan uutta kipinää

Etelä-Pohjanmaan Näkö ry:ssä tiedostetaan, että liikunnan harrastaminen on näkövammaiselle haasteellista. Nyt upouusi sokkopingispöytä houkuttelee lajin pariin uusia harrastajia, myös sokkofutista on suunnitelmissa. Ehkä jopa ensimmäisenä Suomessa!

urheilu
Pallo on kova ja sen sisällä on hauleja, jotka kolisevat sen liikkuessa. Maila on puinen ja kättä suojaa paksu hanska.
Pallo on kova ja sen sisällä on hauleja, jotka kolisevat sen liikkuessa. Maila on puinen ja kättä suojaa paksu hanska.Hanne Leiwo/Yle

Kun tulee haastetuksi sokkopingismatsiin, kuvittelee, että kolisevaan palloon on helppo osua rajatulla ja laidatulla pöydällä, vaikka sitten silmät sidottuina. Ei ole.

Viisitoistasenttiset laidat eivät auta minua yhtään enkä pallon kolinasta erota, missä kohdassa tai kummalla reunalla pöytää se tulee kohti. Saati, että käsi osaisi ohjata mailan sitä vastaan ja palauttaa pallon vastustajalle.

Kukaan ei näe palloa

Seinäjoen urheilutalolla testattiin lauantaina upouutta sokkopingispöytää. Se on Tsekeistä tilattu, ja yksi harvoista Suomessa olevista sokkopingispöydistä. Pöytää testaamaan kutsuttiin sekä Etelä-Pohjanmaan Näkö ry:n omaa väkeä että sidosryhmiä. Myös toimittajat.

– Pöytä on suurinpiirtein pingispöydän kokoinen, siinä on kaukalonmalliset laidat ja molemmissa päissä maaleina pussit. Keskellä on pleksi, jonka alta pallo lyödään, selostaa Mervi Räsänen EP:n Näkö ry:stä.

Suomessa sokkopingistä saavat harrastustasolla pelata sekä näkevät että näkövammaiset. Tasa-arvoisemmaksi pelitilanteet tekee se, että näkevien silmät peitetään ottelun ajaksi – on siis pakko keskittyä kuuntelemaan pallon liikkeitä.

– Peli on aika vauhdikasta eli ääni kulkee nopeasti pallon mukana. On kuultava, kummalta laidalta pallo kulloinkin tulee, Mervi Räsänen sanoo, ja toteaa, että näkövammaisena hänen kuulonsa on harjaantunut hahmottamaan, mistä ääni tulee ja minne menee.

VAU:n lajikoordinaattori Petri Räbinän mukaan Suomessa harrastetaan sokkopingistä lähes läpi maan, vaikka kilpailutoiminta keskittyykin etelämmäksi. Suomessa on myös menestyneitä sokkopingiksen pelaajia. Aivan kuin näkevilläkin, myös vammaisurheilussa perinteiset liikuntalajit ovat saaneet väistyä uusien lajien tieltä.

Martti Yläpelto valmiina sokkopeliotteluun.
Martti Yläpelto valmiina sokkopeliotteluun.Hanne Leiwo/Yle

Uutta kipinää liikuntaan sokkofutiksesta

Näkövammaisten yhdistyksessä tiedostetaan, että liikkuminen on vamman kanssa tavallista haasteellisempaa. Tammikuussa onkin kokeiltu uutena kimmokkeena retkiluistelua, nyt pelataan sokkopingistä ja liikkumaan kannustetaan myös muilla uusilla ideoilla. Kuten sokkofutiksella.

– Sokkofutiksessa kentällä on viisi kenttäpelaajaa ja maalivahti. Maalivahti on ainoa näkevä ja ohjaa puolustusta. Valmentaja on kentän reunalla ja hoitaa ohjeet hyökkäykselle, kertoo sokkofutisidean isä Esa Räsänen.

Sokeana juokseminen ei ole mitenkään kovin helppoa etenkään pallon perässä.

Esa Räsänen

Sokkofutispallon sisällä on sen verran helistimiä, että sen ääni varmasti kuuluu kenttäpelaajille, jotta nämä tietävät, mihin juosta sen perässä. Hurja ajatus, ajattelen juuri sokkopingispalloa summassa sohineena. Miten juostaan futiskentällä näkemättä minne?

– Täytyy olla jokaisen itsetunnossa, että sen uskaltaa tehdä, koska sokeana juokseminen ei ole mitenkään kovin helppoa etenkään pallon perässä, Esa Räsänen naurahtaa.

Valmentaja ja maalivahti neuvoineen ovat avainasemassa pallon liikkeiden kertomisessa sekä potkujen ohjaamisessa oikeaan suuntaan.

Esa Räsäsen ja Etelä-Pohjanmaan Näkö ry:n haaveissa on saada koottua joukkueet näkevistä ja näkövammaisista sokkofutiksen hyväntekeväisyysotteluun. Esa arvelee, että vaikka laji on maailmalla tuttu, ei Suomessa ole sokkofutista vielä juuri pelattu.