Uusi tietokirja kuurojen ja kuulovammaisten opetuksen avuksi

Kuurojen opetusta käsittelevä teos Kieli, kuulo ja oppiminen on julkaistu täysin uudistettuna. Eri tekijöiden kirjoittamat asiantuntija-artikkelit tarjoavat tietoa kuurojen ja kuulovammaisten opettamisesta mm. opetusalan ammattilaisille. Erityisesti kuuroille lapsille leikattavat sisäkorvaistutteet ovat mullistaneet alan täysin.

Yle Uutiset viittomakielellä
Kieli, kuulo ja oppiminen -teoksen kansi.

Kuurojen opetus on mullistunut reilun kymmenen vuoden aikana. Erityisesti sisäkorvaimplanttien yleistyminen vaatii yksilöllisempää opetusta, ja oppilaat sijoitetaan yhä useammin integroituna perusopetukseen.

Moni opettaja onkin uuden asian äärellä, kun luokkaan tulee kuulovammainen oppilas.

– Me teimme juuri ministeriön hankkeessa kyselyn, johon vastasi yli sata opettajaa. Aika moni sanoi, vaikka heidän luokallaan oli joku kuulovammainen, että eivät he tiedä, onko lapsella kuulolaite tai eivät he oikein tiedä, miten lapsi kuulee. Eli sitä tietotaitoa on kauhean vähän tavallisilla opettajilla, kertoo erityispedagogiikan dosentti Marjatta Takala.

Takala on yksi kirjoittajista alkuvuodesta julkaistussa kuurojen ja kuulovammasiten opetusta käsittelevässä kirjassa, joka on tarkoitettu oppaaksi erityisesti opettajille ja muille ammattilaisille. Oppaassa kiinnitettään huomiota perusasioihin, kuten luokkatilan hyvään akustiikkaan, kuulolaitteiden oikeaan käyttöön tai siihen, että opettaja ei käänny oppilaaseen selin.

Viittomakielisten oppilaiden määrä pienenee jatkuvasti

Kirjassa paneudutaan myös viittomakielisten oppilaiden opettamiseen. Tämä oppilasryhmä pienenee jatkuvasti, mikä vaikeuttaa heidän mahdollisuuksiaan saada opetusta omalla äidinkielellään.

– Kuurojen koulut todella niin sulkevat ovensa, niitä on enää kovin vähän. Miten taataan se, että Utsjoella, Vaasassa, Helsingissä ja Joensuussa; eri puolilla ja pikku paikkakunnilla kuuro viittomakielinen saisi opetusta omalla äidinkielellään? Se on nyt se avain, Takala sanoo.

Takalan mukaan viittomakielisen opetuksen järjestämisen turvaamista puoltaa myös viime toukokuussa voimaan tullut viittomakielilaki. Hyviä esimerkkejä uusista opetusmuodoista on jo olemassa.

– Eräässäkin länsi-suomalaisessa koulussa, ihan tavallisessa luokassa opiskelee umpikuuro lapsi, jolla ei ole [sisäkorva]istutetta, mutta siellä on aina kaksi opettajaa: kuuleva ja viittomakielen taitoinen opettaja. Se näyttää erittäin hyvältä mallilta, toivottavasti niitä tulee lisää, Takala kertoo.

Kuurojen kouluista osaamiskeskuksia

Viittomakielisessä opetuksessa hyviä kokemuksia on saatu myös mm. videoyhteyden kautta tapahtuvasta etäopetuksesta. Etäopetuksessa vahvassa roolissa voisivat olla nykyiset alueelliset kuurojen koulut, joita käy enää muutama viittomakielinen oppilas. Nämä koulut voivat toimia edelleen resurssi- ja tietokeskuksina, joissa käytäisiin ajoittain myös lähiopetuksessa.

– Sinne oppilas, opettaja, avustaja voisivat mennä aina välillä saamaan ja päivittämäään perustietoja ja -taitoja. Ja se myös vahvistaisi identiteettiä, koska jos sä olet isossa koulussa ainoa kuuro. Vaikka tulkkijärjestelyt olisivat kuinka hyvät tahansa, niin onhan se vähän tylsää, jos ei ole ketään kenen kanssa viittoa, Takala toteaa.

Kirjan lisäksi opettajille on luvassa tukea Opetushallituksessa parhaillaan kerättävässä materiaalipankissa, josta opettajat voivat saada tukea kuulovammaisen oppilaan kanssa työskentelyyn.