Sankaritarina ei unohdu: Onni sukelsi joen jään alle ja pelasti pienen veljensä

Onni Lassila sukelsi 60 vuotta sitten joen jään alle virtaavaan veteen pelastaakseen hukkumaisillaan olevan veljensä. Muistona tapahtumasta Lassilalla on presidentti Paasikiven myöntämä hengenpelastusmitali. Hengenpelastusmitaleja on myönnetty kohta sata vuotta eli vuodesta 1920 lähtien.

Kotimaa
Onni Lassila pelasti pienen veljensä hukkumiselta 60 vuotta sitten.
Onni Lassila pelasti pienen veljensä hukkumiselta 60 vuotta sitten.Antti Kettumäki / Yle

Onni Lassila asuu lähes samassa paikassa Lapuanjoen rannalla Lakaluomalla kuin 60 vuotta sitten. Lassila muistaa tragedian vielä erittäin hyvin.

Kolme lasta oli laskettelemassa joen rannalla kelkoilla jäälle maaliskuisena päivänä. Virtauksen vuoksi joessa oli sulia aukkoja. Mukana oli myös kaksivuotias poika, joka oli vähällä hukkua, kun joutui veden varaan.

– Olin naapurissa enoni luona ja lapset huusivat ulkona kovaa, että "Manu meni". Me juoksimme enoni kanssa talosta ulos, ja näin kun veljeni meni alavirtaan. Pojalla oli päällään äitini tekemä haalari, joka oli täyttynyt ilmalla.

Lassila ei pitkään miettinyt, kun pääsi jäälle vaan sukelsi veljensä perään.

Hengenpelastusmitali kunniakirja
Antti Kettumäki / Yle

– Löin päänikin avannon reunaan, mutta onneksi oli karvalakki, joka suojasi vähän.

Joessa on paikoin kova virtaus, joka vei pojat nopeasti jään alle. Sukeltaminen jään alla virtaavassa vedessä vaati silloin 13-vuotiaalta pojalta paljon rohkeutta.

– Kaikki tapahtui nopeasti. Onneksi minulla oli hyvät keuhkot. En kauheasti hätääntynytkään ja sain pojan jalasta kiinni. Enoni oli heinäseipään kanssa rannalla ja minä sain siitä kiinni ja kiipesin ylös. Enoni sai pojasta otteen ja riiputti häntä pää alaspäin, että keuhkoista tuli nopeasti vesi pois, muistelee Lassila.

Lassila ei enää tarkalleen muista, kuinka pitkä matka oli jään alla kahden aukon välillä.

– Ei se niin kauhean pitkä matka metreissä ollut. Kuitenkin alle 100 metriä. Jos emme olisi päässeet toisesta aukosta ylös, niin olisi alkanut joen pitkä umpijäinen kohta.

"Mitali olisi kuulunut enolleni"

73-vuotias Onni Lassila on edelleen varsin vaatimaton saadusta mitalista. Seinällä on myös kunniakirja. Sen on allekirjoittanut J.K Paasikivi 24. helmikuuta 1956. Hän suhtautuu asiaan tunnetulla huumorintajullaan.

– En minä sitä niin ihmeellisenä pitänyt, mutta tytöt alkoivat tykkäämään minusta valtavasti. Ne pitivät minua tapauksen vuoksi vähän parempana.

Jäikö jään alla sukeltamisesta traumoja?

– Sanoisin tähän, että jäi, mutta en ole tunnustanut. Sehän on huono mies, joka tunnustaa. Uimassa ole käynyt vain kerran kuusi vuotta tapahtuman jälkeen, kun oli valtavan kuuma kesäpäivä. Sen koommin en ole uimassa käynyt.

Lassila pohtii vielä mitalin saamistaan.

– Kyllä sitä oli mulle turha antaa. Jos kaikki asiat olisi otettu huomioon, niin mitali olisi kuulunut Kalevalle eli enolleni.

Omalta kohdaltaan Lassila kiteyttää 60 vuoden takaisen tapahtuman toteamalla, että "se on sitä veljesrakkautta".

Nykyisin tiukat kriteerit

Hengenpelastusmitaleja on myönnetty kohta sata vuotta eli vuodesta 1920 lähtien. Ensimmäisen mitalin on siis myöntänyt presidentti Ståhlberg.

Hengenpelastusmitalilautakunnan sihteeri, ylitarkastaja Arto Tiukkanen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta sanoo, että ajan kuluessa mitalin myöntämiskriteereitä on tiukennettu. Niinpä 1900-luvun vuosikymmeninä niitä myönnettiin paljon enemmän kuin nykyisin.

– Nykyisin lähdetään siitä, että mitalin saajan on oltava itse hengenvaarassa toisen henkeä pelastaessaan, toteaa Tiukkanen.

Onni Lassilan teko täyttää tämän päivän tiukatkin kriteerit. Jään alla sukeltaessaan poika on ollut ilmeisessä hengenvaarassa. Arto Tiukkanenkin toteaa Onni Lassilan tarinan kuultuaan, että "varmasti siinä on 13-vuotias poika ylittänyt kykynsä".