1. yle.fi
  2. Uutiset

Koiranpentu Äijä auttaa Artoa teiden auraamisessa: "Se on kuin tehty tähän!"

Koiraseuralainen piristää muuten yksinäistä työpäivää kuorma-auton kyydissä. Työpäivät myös vahvistavat pennun ja isännän välistä luottamusta.

Kotimaan uutiset
Koira tuijottaa kameraa kuorma-auton hytistä
Mari Siltanen / Yle

Työmiehen vaatteisiin pukeutunut mies kävelee lumisella pihalla kohti kuorma-autoa pieni harmaanorjahirvikoira talutushihnassa. Auton ovella mies nostaa karvapalleron kainaloonsa ja kipuaa hyttiin. Koiranpentu eli Äijä istahtaa tottuneesti keskikonsolin päällä olevaan huovalla vuorattuun koriin. Kun koira on valjaissa ja omissa turvavöissä kiinni, voi työpäivä alkaa.

Yleensä, kun lähdetään ajamaan, se nukahtaa heti.

Arto Paltta

Arto Paltta on töissä Tampereen kaupungilla ja talvisin esimerkiksi auraa ja hiekoittaa kulkuväyliä. Kuorma-auto tärisee ja kolisee varsinkin auratessa, mutta se ei kolme ja puoli kuukautta vanhaa Äijää hetkauta.

– Yleensä, kun lähdetään ajamaan, se nukahtaa heti. Se ei pyöri täällä hytissä. Se on ihan rauhassa. Ihmeen rauhallinen pentu minunkin mielestäni. Se on ihan niin kuin tehty tähän!, kehuu Arto.

Tänään on vuorossa keskustan hiekkasäiliöiden täyttäminen ja Äijä on tietysti mukana koko ajan. Pysähtely tai Arton ulkona ramppaaminen ei pentua hetkauta. Äijä vain avaa silmänsä hetkeksi ja jatkaa sitten uniaan.

Äijä eli koiranpentu nukkuu
Mari Siltanen / Yle

Lomat paikoilleen koirien mukaan

Äijä on töissä, sillä pienelle pennulle tulisi aika muuten pitkäksi. Käytännössä pentu joutuisi olemaan 11 tuntia ilman ihmisten seuraa ja siihen ei Arto pysty. Hän ei ole yksinkertaisesti raaskinut jättää tulevaa metsästyskaveria kotiin.

Metsähommiin Äijä pääsee puolivuotiaana. Silloin Arto lähtee Äijän kanssa etsimään hirvenjälkiä. Vielä ei tiedä millainen hirvikoira Äijästä tulee, mutta toiveet ovat korkealla. Muilla ei Arton metsästysporukassa hirvikoiraa ole. Äijällä on kotona metsästysharrastuksen takia koiraseuraa suomenpystykorvasta ja ajokoirista. Koirat ovat tärkeitä.

– Yleensä pidän lomatkin syksyllä ihan näiden koirien takia – ja metsästyksenkin. Metsästän paljon itse.

Metsästyksenkin kannalta on hyvä pitää Äijä mukana. Arton töitä seuratessa se tottuu ihmisiin ja myös Arton ja Äijän välinen luottamus kasvaa ja vahvistuu.

Arto Paltta rapsuttaa pientä koiraa kuorma-auton kyydissä
Mari Siltanen / Yle

Nukkuvakin kerä on hyvää seuraa

Äijä on ollut mukana töissä viisi viikkoa ja on vielä toisen samanmoisen jakson. Sitten pentu alkaa olla liian vanha kunnossapitohommiin. Vielä Äijä nukkuu tyytyväisenä, mutta vanhempana voi ympäristö alkaa kiinnostaa vähän liikaakin.

Artolle työkaveri on ollut tervetullut lisäys, sillä työpäivät menevät tavallisesti pääosin yksin kopissa istuessa.

– No onhan se yksinäistä puurtamista. Ei ole tuommosta kaveria, vaikka se nukkuukin, mutta kumminkin. Mielekkäämpäähän se on, kun on kaveri tuossa vieressä.

Arto silittelee koiraa aina punaisissa valoissa ja rapsuttaa sopivan hetken tullen. Lässyttämään hän ei sentään ala, vaikka aika hellyyttävä Äijä onkin.

– Eihän tuommoiselle voi leperrellä, kun se heti nukkuu kun lähdetään ajamaan, Arto sanoo ja nauraa. Ei siinä paljon vitsejä kerrota.

Lue seuraavaksi