Kyläläisten kaivospelko lopetti koululaisten kiviretket: "Hyvin harva kannattaa malmien etsimistä"

Malmien etsiminen ja louhiminen herättävät tällä hetkellä hyvin ristiriitaisia tunteita. Esimerkiksi Kajaanissa Jormuan koulun lasten tekemät kiviretket on unohdettu negatiivisen ilmapiirin vallitessa.

Kotimaa
Jormuan koulu Kajaanissa.
Hanne Kinnunen / Yle

Innostunut suhtautuminen maaperän tutkimiseen näkyi kajaanilaisen Jormuan koulun rehtori Mika Mutasen mukaan vielä kymmenen vuotta sitten kiinnostuksena koko kylällä.

– Tehdessämme kiviretkiä maastoon, kukaan ei sanonut poikkipuolista sanaa. Ei käynyt mielessäkään, että meidän kivien keräämisessä olisi jotain pahaa. Sitten tuli Talvivaara, ja asenneilmapiiri muuttui jyrkästi hyvin kielteiseksi.

Mutasen mukaan koulussa oli suuntauduttu kivien tutkimiseen muun muassa lähes kaksi miljardia vuotta vanhan merenpohjanlaatan jäännöksen eli ofioliitin erikoisuuden vuoksi. Jormua on tiettävästi vanhin paikka maailmassa, missä meren pohjan kerrostumien poikkileikkaus näkyy.

Tuskin kukaan on vähentänyt metallien käyttöä Talvivaaran takia.

Mika Mutanen

Vuonna 2005 Jormuan koulun oppilaat tulivatkin tunnetuiksi voittaessaan Kainuun kivikisan.

– Mutta myöhempinä vuosina hyvin kielteisen asenneilmapiirin takia itselläkin innostus lopahti, kun samaan aikaa täällä ja muillakin kylillä kiersi adresseja, joissa vastustettiin ylipäänsä esiintymien tutkimista. Päätettiin jättää se kivien etsiminen. Koin hankalaksi, että me koulupäivien aikana etsimme kiviä ja samaan aikaan ihmiset keräävät nimiä adresseihin.

– Tuntuu, että tällä hetkellä hyvin harva kannattaa malmien etsimistä ja penkomista maastosta, sanoo Mutanen.

"Joko kultaa on löytynyt?"

Jormuan koulun rehtori Mika Mutasen mukaan pelko on ymmärrettävää, koska kukaan ei halua omalle takapihalleen kaivosta.

– Siinä on se ristiriita, että käytämme edelleen metalleja. Mutta meillä on ajatus, että niitä ei saa kaivaa lähiympäristöistämme. Asenne antaa kuitenkin myöten kaivaa niitä metalleja vaikkapa kehitysmaissa, joissa on esimerkiksi paljon huonompi valvonta. Mielestäni suhtautuminen on kaksinaismoralistista.

Itse olen työssäni nähnyt, että jossain määrin tänne lähetetyt kivimäärät ovat vähentyneet. Siitäkin huolimatta saamme vuosittain 4000-5000 näytettä.

Jari Nenonen

– Tuskin kukaan on vähentänyt metallien käyttöä Talvivaaran takia.

Geologian tutkimuskeskuksessa kansannäytetoimistossa geologina työskentelevän Jari Nenosen mielestä negatiivinen asenne geologisten näytteiden ottamiseen on harmillista.

– Esimerkiksi kansalaisten kiviharrastuksen myötä pyritään saamaan uutta tietoa kallioperän raaka-aineista. Itse olen työssäni nähnyt, että jossain määrin tänne lähetetyt kivimäärät ovat vähentyneet. Siitäkin huolimatta saamme vuosittain 4 000–5 000 näytettä.

Ihmiset suhtautuvat tänä päivänä Nenosen tietojen mukaan hyvin valveutuneesti geologisiin tutkimuksiin.

– Olen itse kotoisin Etelä-Savosta ja voin kyllä sanoa, että maakunnissa maanomistajat suhtautuvat varauksella löydöksen aiheuttamaan jatkoon. Tai jos teemme tutkimuksia, niin saamme vastailla hyvinkin tarkasti, mitä maastossa tapahtuu.

– Toisaalta on paikkoja, joissa kysellään, että joko kultaa on löytynyt, että saataisiin omalle alueelle teollisuutta ja työpaikkoja, sanoo Nenonen.