Koe uusi yle.fi

Kirkon alta löytyneet sammakkokirstut kertovat: taikuus oli voimissaan Suomessa vielä 1900-luvun alussa

Esimerkiksi vasta remontoidusta Kuopion tuomiokirkosta kirstuja on löydetty yli 30. Kirstuja on käytetty pitkin eteläistä Suomea, mutta erityisesti Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.

Kotimaa
Puinen laatikko, jonka sisällä näkyy luita.
Kuopion kulttuurihistoriallinen museo / Kari Jämsén

Pakanausko ja taikuudet ovat olleet merkittävässä roolissa Suomen kirkollisessa elämässä aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Esimerkiksi Kuopion vasta remontoidun tuomiokirkon alta on löytynyt useita merkkejä taikuuden harjoittamisesta vielä kristillisten kirkonmenojenkin aikana.

Ensimmäinen tuomiokirkko Kuopioon rakennettiin vuonna 1552. Aluksi taikakaluja käytettiin kirkossa avoimestikin, ja Kuopion kirkko oli pitkään "uhrikirkon" maineessa.

Kuopion kulttuurihistoriallisen museon museolehtori Sanna Reinikaisen mukaan vielä kaupungin kolmannen tai neljännenkin kirkon aikana kirkkoon saavuttaessa alttarille heitettiin oravannahkoja, rahaa tai muuta arvokasta, millä toivottiin saavutettavan onnea. Vuoden 1760"rytyjoulun"jälkeen uhraus kiellettiin.

Kirstut asetettiin mahdollisimman lähelle alttaria

Yksi nykysilmin katsottuna erikoinen tapa kirkoissa oli myös niin kutsuttujen sammakkokirstujen tuominen kirkkoon. Sammakkokirstu tehtiin usein lepästä, joka koettiin siitä vuotavan punaisen mahlan vuoksi erityisen voimalliseksi puuksi. Sisään laitettiin usein kuollut sammakko onnea tuomaan, ja kirstun kanssa kierrettiin kolme kertaa kirkkoa, peltoa, taloa tai mitä taika sattui koskemaan.

– Jos haluttiin kalaonnea tai siirtää se esimerkiksi naapurin kalastajalta itselle, sammakon lisäksi laatikkoon laitettiin verkon osia. Sadon parantamiseksi kirstuun laitettiin muun muassa jyviä ja rakkaustoiveisiin liitettiin sulhasen hiuskiehkura. Lisäksi laatikoista on löydetty puu-ukkoja, joilla todennäköisesti haluttiin saada esimerkiksi tuntematon varas kiinni, Reinikainen luettelee.

Kuopion tuomiokirkon lattian alta kirstuja on löytynyt yli kolmekymmentä. Tuusniemeltä niitä on löytynyt jopa yli sata. Tuusniemeltä on säilynyt lisäksi kertomus, kuinka kirstut ujutettiin kirkon alle.

– Ne työnnettiin puutolpalla mahdollisimman lähelle alttaria, koska alttari oli voimallisin paikka kirkossa. Toinen samanlainen kirstu haudattiin hautuumaalle, vanhimmissa kirkoissahan ne sijaitsivat aivan kirkon vieressä, Reinikainen selventää.

Muilta paikkakunnilta on tehty arkkulöytöinä höyheniä, pienesineitä kuten puukkoja, maitoa tai verta, jopa ihmissikiöitä.

Vupes käytti sammakoiden lisäksi käärmeitä

Kuopion Vehmersalmella asui 1800-luvulla myös vanha taikuri, Vupekseksi kutsuttu Juho Ihalainen. Hänen tilaltaan on löytynyt myöhemmin muun muassa kirstujen valmistusmateriaaleja. Reinikaisen mukaan Ihalaisella oli aina myös sammakoita valmiina jemmassa. Isä-Vupeksen jälkeen hänen työtään jatkoi hänen poikansa.

Sammakoiden ohella taioissa käytettiin myös käärmeitä. Isä-Vupeksen kerrotaan menneen Kuopion kirkkoon käärme taskussaan. Lisäksi niillä suojattiin muun muassa rakennuksia, Reinikainen kertoo.

– Tiedän omasta suvustanikin, että kun esi-isäni rakensivat torpan, he laittoivat käärmeen hirsien väliin, jottei kukaan muu perhe pystyisi asumaan talossa.

Reinikainen muistuttaa, että ilmiöön liittyvää esineistöä on löydetty vielä lähivuosikymmeninäkin. Esimerkiksi Jyväskylässä Tourujoen varresta löytyi mustaksi maalattu lintu. Kun sitä tutkittiin museon kanssa, paljastui, että se sijaitsi kirkon saarnastuolin yläpuolella ja sitä oli käytetty taikuuteen.

Pakanallista esineistöä on löytynyt erityisen paljon eteläisestä Suomesta, karkeasti katsottuna Pähkinäsaaren rauhan rajan alapuolelta. Korostetun paljon sitä on löytynyt juuri Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta.

Kuopion museolla on meneillään näyttely, jossa kerrotaan Kuopion tuomiokirkon historiasta. Lisää tarinoita voi lukeatäältä. (siirryt toiseen palveluun)