1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. tekniikka

Analyysi: Dinosauruksia ja musiikkivideoita – virtuaalitodellisuus tekee taas läpimurtoa

Tekniikka ohjaa sekä viihdettä että viestintää uusille urille. Niin on tapahtunut painokoneen keksimisestä asti.

tekniikka
EPA / Etienne Laurent
Pariisin ilmastokokouksessa joulukuussa 2015 pääsi kokeilemaan virtuaalilaseja.EPA / Etienne Laurent

Vaivautunut naurahdus. Sitten äännähdys: "Wow". Pään kääntelyä, lisää naurahduksia. Näin kävi, kun brittiläinen dokumentti-ikoni sir David Attenborough sai päähänsä (siirryt toiseen palveluun) virtuaalilasit.

Kokemus saattoi olla hänelle erityisen hämmentävä, sillä lasien avulla hän näki itsensä esiintymässä valtavan dinosauruksen rinnalla. Kyseessä on BBC:n uusi virtuaalitodellisuutta hyödyntävä dokumentti (siirryt toiseen palveluun), jossa katsoja voi asettua samaan tilaan selostajan (Attenborough) ja videon päätähden (dinosaurus) kanssa.

Uutta tässä on se, että nykyisillä älypuhelimilla ja kevyillä laseilla voi suhteellisen helposti luoda illuusion toisesta todellisuudesta, jossa päätä kääntämällä maisema vaihtuu siinä missä fyysisessä ympäristössäkin. Ääni lisää vaikutelman aitoutta.

Juuri nyt virtuaalitodellisuudesta puhutaan siksi, että sitä hyödyntävää ajanvietettä on tyrkyllä yhä enemmän. Sisältö kulkee käsi kädessä tekniikan kanssa, esimerkiksi näin:

Ilmassa on hypen merkkejä. Tiedättehän: tekniikkahehkutusta, mullistushaaveita – puhetta jossa sisältö jää esitystavan jalkoihin.

Joku saattaa nyt ihmetellä, että eihän tässä ole mitään uutta, vekottimethan ovat kuin päivitetty versio View-Masterista (siirryt toiseen palveluun). Se esiteltiin vuonna 1939.

Ja olihan virtuaalitekniikka myös 1990-luvulla tekemässä läpimurtoa. Mutta tekniikka ei ollut riittävän kypsää, odotukset jäivät täyttymättä.

Sitten on toinen näkökulma, se uhkaava. Dystopia. Meidät orjuutetaan yhä syvemmälle viihdehöttöön, emmekä itse edes tajua olevamme sätkynukkeja. Teemme kaiken vapaaehtoisesti.

Tällainen keskustelu syntyi yhdestä valokuvasta (siirryt toiseen palveluun).

Siinä Facebookin perustaja kävelee saliin, jossa yleisö istuu virtuaalilasit päässään, eikä kukaan edes huomaa Zuckerbergin saapumista. Kuva sai jotkut näkemään, miten siinä modernin ajan valtias hymyillen tarkkailee alamaisiaan. Eräänlainen “oopiumia kansalle” -keskustelu siis, vuosimallia 2016.

Toistaiseksi aniharva ihminen vaikkapa Suomessa omistaa virtuaalilasit. Keskustelu uhkakuvista on siksi alkuvaiheen aallokkoa. Ainakin se osoittaa, että huolista huolimatta ihminen on yhä puikoissa, ei kone. Ihminen osaa myös valjastaa koneen paitsi viihteeksi, myös hyödyksi: virtuaaliterapialla voisi auttaa (siirryt toiseen palveluun) masennuksesta kärsiviä, tutkijat arvioivat.

Journalismissa virtuaalitekniikka tarjoaa mahdollisuuksia uudenlaiseen syventymiseen. Virtuaalimaailmoilla voi kertoa tarinoita uudella tavalla tai viedä katsojan keskelle tapahtumia. Myös Yle on kokeillut virtuaalikerrontaa – jutut kertovat ilmastonmuutoksesta ja Gazasta.

Takaisin David Attenboroughin tunnelmiin. Otettuaan lasit päästä hän oli vaikuttuneen oloinen. Monilla on sama ensireaktio kuin tällä brittiherralla: kun lasit saa päähänsä, kasvoille nousee kevyt hymy ja saattaapa joku äännähtääkin.

Jäljellä on kaksi kysymystä: mitä tapahtuu sitten, kun ensiviehätys on karissut? Ja miten virtuaalisisällöt parantavat tarinaa tai palvelua niin paljon, että lasit haluaa nokalleen toistekin? Nämä asiat ratkaisevat sen, tuleeko tästä tekniikasta läpimurto tällä kertaa.

Lue lisää:

Virtual reality realism: Why 2016 might not be VR's big year (siirryt toiseen palveluun) (wareable.com)

Uutiskuva käynnisti keskustelun uuden virtuaalitodellisuuden tulosta (siirryt toiseen palveluun) (Nyt.fi)

Lue seuraavaksi