Miehistö painoi töitä kahteen asti yöllä – Vuoden meripelastaja -titteli Tampereelle

Pirkanmaan järvipelastusyhdistyksen pelastusvene 417:n miehistö on valittu vuoden 2015 meripelastajaksi. Perusteena oli miehistön esimerkillinen sitoutuminen vapaaehtoistyöhön ja tinkimättömyys, jolla miehistö suoritti urakkansa heinäkuussa.

Kotimaa
Pelastusvene 417:n miehistön Pirkanmaan järvipelastusyhdistyksestä Tampereelta
SMPS Pirkanmaa

Heinäkuun 2015 ensimmäinen ja helteinen lauantain on jäänyt takuulla Pirkanmaan järvipelastusyhdistyksen pelastusvene 417 miehistön mieleen. Työntäyteinen vuoro alkoi jo aamupäivällä, ja tehtäviä riitti seuraavan vuorokauden puolelle asti.

Vuorokauden aikana miehistön eteen tuli tehtäviä saman verran kuin keskimäärin kuukaudessa. Aki Lahtisen kipparoiman pelastusveneen apua tarvittiin esimerkiksi kolmen konerikkoisen veneen turvaan hinaamisessa.

Kiitollisia avusta olivat myös kaksi aikuista ja pieni lapsi, joiden veneretki oli katkennut polttoaineen loppumiseen ja avuttomana järvellä ajelehtimiseen. Pelastusveneen avulla pälkähästä selvisi myös alus, joka ajelehti virran mukana kohti Tammerkoskea.

Tamperetta ympäröivissä vesistöissä tuntui olevan helteisenä heinäkuun lauantaina liikenteessä kaikki kynnelle kykenevät, ja kaikilla mahdollisilla rannasta löytyneillä välineillä. Tälle joukolle iso apu oli myös pelastusveneen miehistön poistama kuusi metriä pitkä, vedenrajassa kellunut muoviputki, joka olisi voinut aiheuttaa suurta vaaraa vilkkaalle vesiliikenteelle.

Jopa neljä tehtävää yhtä aikaa

Miehistön jäsen Jasmo Hiltula kuvailee tunnelman pelastusveneessä olleen välillä epäuskoinen. Tehtäviä riitti niin paljon, että välillä palkittuja meripelastajia olisi tarvittu neljässä paikassa yhtä aikaa. Samaan aikaan seuran toinen laiva ja miehistö paiskivat hommia hiki hatussa Valkeakosken vesillä.

Koko joukko painoi tehtäviä kahteen asti yöllä

Jasmo Hiltula

Normaalisti pelastusveneelle tulee tehtäviä yhdestä kahteen kertaan viikossa, eikä kukaan miehistöstä olisi uskonut heinäkuun helteiselle päivälle osuvan tehtäviä niin paljoa kuin niitä lopulta kertyi.

– Me jouduimme itse asiassa tekemään välillä pieniä miehistön vaihdoksia, koska itse kukin oli luvannut perheelleen esimerkiksi kaupassakäyntiä ja muita pikkuasioita. Pääsääntöisesti koko joukko painoi tehtäviä kahteen asti yöllä, Jasmo Hiltula muistelee.

Tinkimätön miehistö palkittiin

Päivä oli siis poikkeuksellinen peruspäivien joukossa, mutta Suomen Meripelastusseuran mielestä se oli palkittavan arvoinen suoritus. Yleensä vuoden meripelastaja palkitaan yksittäisestä, erittäin vaativasta tehtävästä, mutta nyt perusteena oli miehistön esimerkillinen sitoutuminen vapaaehtoistyöhön ja tinkimättömyys, jolla miehistö suoritti heinäkuisen urakkansa.

Meripelastusseurojen työ on pitkälti odottamista, valmistautumista ja harjoittelua. Siihen kuuluvat viikoittaiset harjoitukset, partioajot alueen vesistöillä sekä hätäkeskuksesta tulevat hälytykset. Jasmo Hiltula uskoo, että vapaaehtoiset nauttivat eniten uuden oppimisesta ja harjoittelusta.

– Jos näitä hommia tekisi joku adrenaliininarkkari, joka odottaa jatkuvaa keikkaa ja actionia, niin aika voisi käydä pitkäksi hyvinkin nopeasti, Hiltula naurahtaa.

Vaikka Pirkanmaan järvipelastusyhdistys partio vesillä koko veneilykauden, ei tämä vapaaehtoisjärjestö ole läheskään kaikille veneilijöille tuttu asia. Aktiivisille veneilijöille pelastusvene on tullut jo tutuksi, mutta satunnaisemmin vesillä kulkijat voivat luulla vapaaehtoisauttajia viranomaisiksi. Järveltä kuivalle maalle siirryttäessä pelastajien tuntemus on Hiltulan mukaan vielä heikompi.

Palkinto kuuluu kaikille järvi- ja meripelastajille

Vuoden meripelastajina palkittu pelastusvene 417:n miehistö ottaa palkinnon vastaan iloisin mielin, mutta nöyränä. Jasmo Hiltulan mielestä heinäkuisena lauantaina ei lopulta tapahtunut mitään äärimmäisen dramaattista, vaan vapaaehtoisten perustyötä tehtiin kerralla todella paljon.

Jos näitä hommia tekisi joku adrenaliininarkkari, joka odottaa jatkuvaa keikkaa ja actionia, niin aika voisi käydä pitkäksi hyvinkin nopeasti.

Jasmo Hiltula

– Ei tässä tunnu, että me olisimme miehistönä tehneet mitään erikoista urotekoa. Uskon, että tämä palkinto on kohdistettu kaikille meri- ja järvipelastajille Suomessa, Hiltula toteaa vaatimattomasti.

Sisämaassa toimii lähes yhtä paljon järvipelastusseuroja kuin rannikolla meripelastusseuroja. Tampereella yhdistyksestä puhutaan jostain syystä meripelastusseurana, mutta siitä aktiivit eivät pistä pahakseen. Hiltula naurahtaakin, että heidän alueenaan on Pyhä- ja Näsimeri.

Epäselväksi ei kuitenkaan jää kumpaa vesistöä – järveä vai merta – Joensuusta lähtöisin oleva Jasmo Hiltula enemmän rakastaa.

– On olemassa juomavesipelastajia ja jätevesipelastajia. Siitä voi sitten jokainen valita kummassa haluaa killua, Hiltula naurahtaa.