Dekkarissa jonkun pitää kuolla – "Aina vain hirveämpiä murhia"

Dekkarissa riittää vain murha. Se on rikos, jota ei voi peruuttaa, sanoo kirjailija JP Koskinen. Hän uskoo rikoskirjallisuuden huiman suosion selittyvän osin sillä, että dekkarin parissa lukijat tuntevat itsekin olevansa mukana ratkomassa arvoituksia. Koskiselta itseltään on juuri ilmestynyt dekkari Tammikuun pimeä syli.

Kotimaa
Dekkarikirjailija JP Koskinen
Kati Turtola / Yle

Hämeenlinnalainen kirjailija Juha-Pekka Koskinen lähtee rikosromaanin juonta punoessaan liikkeelle parista kolmesta ilmiöstä, jotka eivät luontaisesti sovi yhteen.

Kirjailijan työtä on keksiä yhteys, kutoa verkko epäyhtenäisten aihioiden välille. Koskinen myöntää toisinaan istuvansa kahvilassa tai linja-autossa tarkkaillen väkeä ja pohtivansa murhaa, vaikka pitääkin itseään ensijaisesti kaunokirjailijana – myös dekkareita tehdessään.

– Näissä minun dekkareissani murha on mukana ja se kuuluu siihen olennaisesti, mutta murhaa ei levitellä. Tai että yrittäisin keksiä, että nyt teen sellaisen murhan, mitä kukaan ei ole koskaan tehnyt. Se on osana tarinaa, mutta se ei ole kirjan päänäytös, miettii kirjailija, jolta on tänäkin vuonna ilmestynyt dekkarin lisäksi myös nuorten kirja.

Paha, joka ylittää pahan

Nykydekkareiden tarinoissa jylläävät pahuus, raakuus ja tummuus. Paha myy. Koskinen tunnistaa ilmiön ja uskoo sen johtuvan tarpeesta erottua joukosta.

Osa tekijöistä on valinnut linjan, että tehdään aina vain hirveämpiä murhia.

JP Koskinen

– Dekkareita on kirjoitettu jo pitkään, kohta kaksisataa vuotta. On aika hankala löytää jotain uutta ja sitten ehkä osa tekijöistä on valinnut linjan, että tehdään aina vain hirveämpiä murhia. Tehdään paha olo suuremmaksi, että saadaan ylitettyä ne edelliset, pohtii Koskinen.

Vain peruuttamaton rikos riittää

JP Koskinen on tutkinut dekkareiden kirjoittamista tehdessään opasta rikoskirjan kirjoittajalle. Tutkiessaan materiaalia Harkittu murha – kohti täydellistä rikosta –kirjaa varten Koskinen löysi tutkimuksia, jotka vahvistivat sen ajatuksen, että dekkari ilman murhaa jää lukijan mielestä valjuksi.

Mikään ei ole riittävä rikokseksi paitsi murha.

JP Koskinen

– On tutkittu, että kun lukija lähtee lukemaan dekkaria, niin kirjassa täytyy tapahtua murha, koska se on rikos, jota ei voi peruuttaa. Kun lukija on uhrannut aikansa, niin mikään ei ole riittävä rikokseksi paitsi murha. Niin se vain on, toteaa Koskinen.

Murhista luetaan ja niistä halutaan kirjoittaa

Rikoskirjallisuutta kirjoitetaan ahkerasti pöytälaatikkoon. JP Koskinen ei hämmästele sitä, että dekkaripajat ja rikosromaanin kirjoituskurssit ovat suosittuja.

– Löytyy paljon dekkarinkirjoittajan sääntöjä, joita on kirjoittanut Raymond Chandlerista lähtien monet. Tavallaan sinulla on valmis kehikko, mitä vasten pystyt rakentamaan omaa tarinaa. Se voi olla yksi syy.

JP Koskinen tietää, että kirjoittajat innostuvat usein juuri sellaisesta kirjallisuudesta, mitä itsekin lukevat mielellään. Dekkarit ovat yksi kaikkein luetuin kirjallisuuden laji.

– Arvoitusten rakentaminen ja ratkaiseminen on aina kiehtonut ihmisiä. Dekkarissa ollaan arvoituksen äärellä. Olet itse ratkomassa jotakin mysteeriä, se on aina kiinnostavaa, miettii Koskinen.

Neljä trilogiaa suunniteltuna

JP Koskiselta itseltään on vastikään ilmestynyt dekkari, Tammikuun pimeä syli. Kirja on JP Koskisen 12-osaisen rikosromaanisarjan ensimmäinen osa. Sarja koostuu neljästä trilogiasta, joiden viimeinen osa tarkoitus julkaista vuonna 2020.

Kirjailija myöntää, että kustannussopimus näin pitkästä kirjasarjasta on melko epätavallinen.

– Että tämä suunnitelmallisuus on mennyt näin pitkälle, niin kyllä tämä varmaan aika harvinaista on. Useimmiten dekkarisarjat ovat vähän niin kuin avoimia sarjoja, ne jatkuvat sieltä loppupäästä niin kauan kuin tekijää huvittaa niitä kirjoittaa, sanoo JP Koskinen.