Analyysi: Mistä sote-rahat – onko maakuntien rahoitus keskustan ja kokoomuksen kauppatavaraa?

Tulevat maakunnat aloittavat toimintansa todennäköisesti valtion rahoituksella. Merkittävä päätös tulee olemaan se päätykö hallitus antamaan maakunnille omaa verotusoikeutta joskus tulevaisuudessa. Verotuskysymys on paitsi politiikkaa myös päätös siitä, miten säästöjä saadaan. Tuleeko sote-uudistuksesta ensisijaisesti säästämisprojekti, kysyy Ylen sosiaali- ja terveystoimittaja Tiina Merikanto.

Kotimaa
Valtio vai maakuntavero
Stina Tuominen / Yle

ALUEELLA TÄYSI VALTION RAHOITUS

ALUEELLA OMA VEROTUSOIKEUS

Syö ja kuluttaa muttei tienaa

Syö ja kuluttaa sekä tienaa

Syömisen ja kuluttamisen hinnalla ei niin väliä

Syö ja kuluttaa taloudellisesti

Valtio päättää palveluista, alue käytännön toteuttamisesta

Alueella enemmän päätäntävaltaa palveluihin

Mangutaan rahaa valtion kukkarosta

Taloutta tasapainotetaan verotuksella

Investoidaan valtion rahalla tai takauksella

Investoidaan verotuloilla tai lainalla

Valtio voi puuttua verotuksen tasoon

Riski veroasteen nousuun

Veronmaksajan asema entinen

Veronmaksajien väliset erot voivat kasvaa jos veroprosentit eriytyvät

Maakunnille osittainen verotusoikeus?  

Jos maakunta keräisi edes osan rahoituksestaan itse, se vartioisi tarkemmin kustannuksia. Äidin opetus siitä, että syöminen on mitoitettava tienaamisen mukaan pätee maakunnissakin. Pitäisikö oman rahan mukanaan tuoma kannuste toiminnan tehostamiseen hyödyntää?

Jos maakunta ei maksa sote-menoistaan edes osaa itse, joudutaan helposti mankumistalouteen: “anna mulle vähän lisää”. Kukapa meistä ei tätä ilmiötä tunnistaisi. Pitäisikö tätä välttää?

Pitäisi määritellä, mitkä sote- palveluista kuulu yhteiskunnan vastuulle ja mikä ihmiselle itselle.

Sitä paitsi, mikä on itsehallinto, jossa ylhäältä sanotaan mitä tehdään ja millä summalla? Käytännössä vaaleilla valitut valtuutetut päättäisivät valtion rahoittamien ja ohjaamien palveluiden toimeenpanosta, tässä taloustilanteessa todennäköisesti myös karsimisesta.

Valtio rahoittaa, päättää ja säästää?

Valtion rahoituksen perusteeksi sanotaan, että sen avulla voidaan huolehtia palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta, vaikuttavuudesta ja kustannustehokkuudesta. Kolmen miljardin säästöissä pitäisi onnistua, tai oikeammin siinä, että sote-menojen vuosittainen reaalikasvu olisi vain 0,9 prosenttia ennustetun 2,4 prosentin sijaan. Vaikea tehtävä maassa, jossa väestön ikääntyminen tulevaisuudessa lisää kustannuksia.

Säästöjä ei saada pelkällä sote-uudistuksella. Lisäksi pitäisi määritellä, mikä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista kuulu yhteiskunnan vastuulle ja mikä ihmiselle itselle. Pitäisi määritellä palvelulupaus.Tämä tuskin onnistuu poliitikoilta, jotka eivät ole vuosien aikana onnistuneet soten kohdalla päättämään juuri mistään.

Jos kustannusten hillinnästä on tulossa soten ensisijainen  tavoite, valtion rahoitus on vahvoilla.

Jos kustannusten hillinnästä on tulossa soten ensisijainen tavoite, valtion rahoitus on vahvoilla. Valtio voi alibudjetoida maakuntien sote-rahat ja olla suostumatta lisärahapyyntöihin. Iso-Britannia on esimerkki täyden valtionrahoituksen maasta, jossa terveydenhuolto on kroonisesti alibudjetoitu.

Käytännössä alibudjetointi tarkoittaisi jatkuvia etujen heikennystä ja priorisointia. Ihmisten oikeuksia erilaisiin sote-palveluihin purettaisiin. Vastikään tehty kuntien velvoitteiden karsimislista on vasta alkusoitto. Lainsäädäntöä pitää purkaa sellaiseksi, mihin meillä uskotaan riittävän rahaa.

Osittainen verotusoikeus voisi tehdä maakunnista tehokkaampia, mutta myös tottelemattomampia. Esimerkiksi tänä syksynä monet kunnat jättävät tekemättä hallituksen kaavailemia säästöjä varhaiskasvatukseen.

Poliittiset kaupat teossa?

Kokoomus vastustaa maakuntien verotusoikeutta, keskustassa sille on kannatusta. Kokoomus haluaa maakunnille vähän valtaa, keskusta taas mieluusti näkee maakunnat vallan käyttäjinä. Kun sote-alueiden määräkin on vielä ongelma, loppuviimein verotusoikeuskin saattaa olla hallituksen neuvotteluissa kauppatavaraa.