Suomalaisretkikunta suuntaa Huippuvuorille jääkarhujen valtakuntaan

Seikkailun kaipuu ajaa neljä suomalaista miestä tavoittelemaan Huippuvuorten pohjoisinta pistettä, paikkaa jossa harvat suomalaiset ovat käyneet. Jääkarhujen valtakuntaan astuminen vaatii aseiden kantamista ja suojanarujen pitämistä teltan ympärillä.

Kotimaa
Jääkarhu Ranualla
Kati Siponmaa / Yle

Eero Ouran voi nähdä juoksemassa t-paidassa pakkasella Joensuussa. Mies ei pelkää kylmyyttä eikä pitkiä, karuja matkoja. Seikkailija onkin hiihtänyt Grönlannin jäätikön halki ja viettänyt aikaa napaeskimoiden kanssa.

Muutama vuosi sitten Oura pakkasi rinkkansa ja ahkionsa ja suuntasi sydäntalvella hiihtäen viidentenä suomalaisena etelänavalle.

Nyt eläkeläistä kutsuu Huippuvuoret. Tarkoituksena on kiivetä pääsaaren, Länsimaan, pohjoisimpaan pisteeseen. Moni suomalainen ei ole siihen rohjennut.

Neljän miehen retkikunta tekee matkaa huhtikuun ajan. He eivät voi suunnitella arktista seikkailuaan tarkasti, sillä edes lähtöpaikka ei ole selvillä.

– Se riippuu luonnon olosuhteista. Vedet ovat auki, emmekä pääse hiihtämään koko matkaa. Meillä ei ole mitään tietoa mistä ja milloin lähdemme hiihtämään.

Retkeilijät toivovat saavansa venekyydin keskusjäätikölle. Sen jälkeen etsitään sopivaa reittiä pohjoisimpaan pisteeseen. Miesten on mentävä sieltä, missä rinteiden reunat eivät ole jyrkimmillään.

Varautumista jääkarhuihin

Huippuvuoret ovat jääkarhujen valtakuntaa. Niitä varten vaeltajat ovat tehneet tarkkoja suunnitelmia. Ahkiossa kuljetetaan aseita.

– Olemme sopineet mitä tapahtuu, jos jääkarhu tulee rapsuttelemaan teltan ovea yöllä, Eero Oura toteaa.

Olemme sopineet mitä tapahtuu, jos jääkarhu tulee rapsuttelemaan teltan ovea yöllä.

Eero Oura

Miehet ovat sopineet, kuka ampuu teltassa ja mitä muut tekevät silloin. Sopimuksia ja suunnitelmia tehdään, jotta hätiköidessä ei ammuttaisi kaveria tai kaikki eivät ammuskelisi teltan sisällä.

Teltan ympärille retkikunta virittää suojalangat joka ikinen ilta.

– Se on aika tarkkaa puuhaa, koska jääkarhu on oikeasti vaarallinen otus.

Eero Oura ja hänen matkakumppaninsa suuntaavat seikkailuun maaliskuun lopulla, kun kuukauden ruuat on kuivattu. Hedelmäkuivurilla kuivatun kanan tuoksun toivotaan käyvän vain retkikunnan hajuhermoihin.