Moskovassa uimalan altaalle voi tepastella kuin korkokengissä

Moskovan uimahalleissa kohtaa naisia pimuista mummoihin. Kirjeenvaihtajamme Kerstin Kronvall päätyi kerran pukuhuoneessa ostamaan moskovalaisnaisilta vainajan räikeän uimapuvun.

Ulkomaat
Moskovalaiset tulevat Tšaikan uimalaan niin uimaan kuin seurustelemaan.
Moskovalaiset tulevat Tšaikan uimalaan niin uimaan kuin seurustelemaan.Kerstin Kronvall / Yle

Moskovalainen henkireikäni sijaitsee seitsemän minuutin kävelymatkan päässä kodistani. Useimmat muut tulevat sinne hienoilla autoilla, moni kuljettajan tuomana.

Paikka on kuntoklubin uimahalli, jonne pääsee vain hankkimalla hävyttömän kalliin klubikortin.

Olisin ehkä jättänyt koko kortin ostamatta, ellen olisi tuntenut niin suurta tarvetta käydä uimassa lähellä kotia. Osaksi asiaan vaikutti myös ystävällinen nuori myyjä, joka vuolaasti kehui minua.

Jotkut naisista kävelevät altaan reunaa pitkin varpaillaan kuin heillä olisi korkokengät jalassa.

Kerstin Kronvall

– Haluan vanhana tulla teidän kaltaiseksenne, hän sanoi.

Voiko edes olla asiakasta, joka ei sellaiseen sulaisi?

Uimahallin asiakkaista suurin osa on nuoria naisia, joista huokuu urheilullisuus ja tavoitteellisuus.

Naiset esiintyvät uimahallissa upeissa bikineissä ja jotkut heistä kävelevät altaan reunaa pitkin varpaillaan kuin heillä olisi korkokengät jalassa.

Privet! Kerstin Kronvall
Yle

Miesasiakkaat ovat keskimäärin vanhempia ja moni heistä käyttää paljon aikaa lepotuoleissa altaan reunalla. Sieltä he katselevat ihaillen nuoria naisia.

Pukuhuoneessa ilma täyttyy parfyymien tuoksuista. Keskusteluja käydään usein illanvietoista, miehistä, hiusväristä ja ihovoiteista.

*Parin kilometrin päässä *kodistani sijaitsee toinen uimala, Tšaika-niminen ulkoilma-allas.

Sen asiakaskunta on tyystin erilainen kuin lähihallini. Tänne useimmat tulevat metrolla ja asiakkaat ovat keskimäärin paljon vanhempia.

Naisten pukuhuoneessa kuulee juttuja naapureista, miniöistä ja joskus työpaikan miehistä. On selvää, että moni kävijä tulee tänne yhtä paljon nauttimaan juttuseurasta kuin uimaan.

Välillä juttuporukoiden ohi sukkuloiminen ärsyttää, mutta useimmiten se on vain mukavaa.

Näin talvisin altaiden yllä on usvaa ja tunnelma on melkein taianomainen. Uidessa näkee välillä vain sumua, välillä tuulen puuska häivyttää sen ja näkyvyys paranee.

Moskovalaisen uimapaikan seinäkoriste.
Moskovalaisen uimapaikan seinäkoriste.Kerstin Kronvall / Yle

*Tšaikassa on pakko käyttää uimalakkia. *Näyttää hauskalta, kun erivärisiä lakkeja keikkuu vedessä. Ohi uidessaan voi kuulla katkelmia keskusteluista. Eilen jonkun Lenan poissaolo huolestutti.

– Kuinka niin Leena ei ole täällä, hänellä on neljältä jooga ja hän ei koskaan jää pois, kuulin kiihtyneen naisäänen sanovan.

Täällä on eri radat nopeille uimareille, ja käytännössä naiset ja miehet uivat eri radoilla. Kerran eräs nuori mies erehtyi naisten radalle ja sai heti nuhteet.

Hän olikin ulkomaalainen, joka heikolla venäjällä selitti odottavansa tyttöystäväänsä. Silloin altaan naiset rauhoittuivat.

Ulkomaalaisena tunnen minäkin epävarmuutta. Teen varmasti monia asioita väärin paikallisten mielestä, koska en tunne kaikkia tapakulttuurin sääntöjä.

Ja niin löysin itseni pukemasta päälleni räikeän kukallista uimapukua, jonka laatu ei ollut mitenkään houkutteleva.

Kerstin Kronvall

Kerran kuulin pukuhuoneessa, kuinka kaksi lähelläni seisonutta naista keskusteli vilkkaasti muista vieraista.

– Hän on liian laiha ja tuo tuossa on liian lyhyt.

Ihmettelin kovasti naisten säälimätöntä kritiikkiä, kunnes toinen heistä kääntyi puoleeni. Kävi ilmi, että olin juuri oikean kokoinen hänen aikeilleen.

– Haluatteko ostaa kauniin uimapuvun? Veljeni vaimo kuoli ja häneltä jäi puku joka sopisi teille, nainen sanoi.

Tästä hänen ystävättärensä tuohtui ja alkoi selittää, ettei kannata puhua kuolemasta, kun haluaa myydä jotakin.

Vainajan uimapuku oli käyttämätön ja naisten mielestä sopivan värinen juuri minulle. He kannustivat sovittamaan pukua.

Ja niin löysin itseni pukemasta päälleni räikeän kukallista uimapukua, jonka laatu ei ollut mitenkään houkutteleva. Ja niin siinä kävi, että ostin sen.

Todennäköisesti en koskaan pue uimapukua päälleni, mutta se saa olla kaapissani hauskana muistona uimahallin mummoista.

On aivan selvää, että tunnen kuuluvani paremmin joukkoon Tšaikassa kuin kuntoklubilla sekä ulkoisen olemukseni että ikäni puolesta.

Onneksi voin sallia itselleni käynnit molemmissa, sillä en viitsisi lähteä kovin usein vääntymään lähikortteleita pidemmälle työpäivän jälkeen.

Ilman kuntoklubin pimujen juttuja en ehkä edes tietäisi, että on olemassa kultapuuteri, joka saa ihon hohtamaan vaikka olisi kuinka väsynyt. Tiedä häntä, vaikka jonakin päivänä hankkisin sellaista.