Kotirintaman naiset pitivät maata pystyssä ja huolehtivat sodasta palanneista

Lea Vahlamon äiti oli mukana vaatekeräyksissä, sotasairaalan pyörittämisessä ja hakkasi halkoja talveksi. Yöt äiti teki työtä sotapyykkärinä, jotta sai päivällä aikaa hoitaa lapsia. Vahlamo pohtii, että Suomi ei olisi selviytynyt ilman vahvaa kotirintamaa.

Kotimaa
Lea Vahlamo.
Niko Mannonen / Yle

85-vuotiaan Lea Vahlamon ei tarvitse miettiä, miten hyvin hän muistaa sodan syttymisen marraskuussa 1939. Hän oli silloin yhdeksänvuotias koululainen.

– Minä muistan sen paremmin kuin eilisen päivän. Radiossa kerrottiin, että vihollinen oli tullut rajan yli. Kello oli seitsemän, ja kahdeksaksi piti mennä kouluun. Myöhästyin koulusta, mikä ei ollut opettajan mieleen.

Sota ei tullut täytenä yllätyksenä kajaanilaislapselle, sillä hän oli kysellyt huolissaan olleelta äidiltään sodan mahdollisuudesta jo lokakuussa liikekannallepanon aikana.

– Se oli raskasta aikaa kaikille, nälkääkin nähtiin jatkosodan vuosina. Sota ei loppunut rauhan tekoon, vaan se on jättänyt jälkensä meihin.

Äiti joutui koville

Lea pohtii vähän aikaa äitinsä jaksamista. Hänen äitinsä oli mukana vaatekeräyksissä, sotasairaalan pyörittämisessä, teki halkoja talven tarpeisiin ja kävi siinä ohessa yötöissä.

– Minun äitini oli sotapyykkäri, joka halusi tehdä yövuoroja, jotta sai päivällä hoitaa meitä lapsia. Muistan, kun kävin äitiä siellä tapaamassa, niin siellä oli pihalla korkeat vuoret mantteleita ja pyykkituvan lattialla oli likainen, verinen vesi.

Lea Vahlamo.
Niko Mannonen / Yle

Kova työ vaati myös veronsa. Äidin sylissä oloon ei aikaa liikaa ollut.

– Äiti oli hirveän väsynyt. Äiti saattoi yöllä perunoita kuoriessaan nukahtaa. Hän sanoi näkevänsä silimissään sen likaisen veden siinä lattialla.

Ilman kotirintamaa ei olisi selvitty

Lea Vahlamo toteaa sota-ajasta, että silloin kaikki joutuivat tekemään osansa.

Äiti oli hirveän väsynyt. Äiti saattoi yöllä perunoita kuoriessaan nukahtaa.

Lea Vahtera

– Minun mielestä kotirintama oli se, joka piti Suomea pystyssä. Miehet taistelivat, puolustivat ja antoivat henkensäkin rintamalla, mutta ei siitä olisi mitään tullut, jos eivät naiset, lapset ja vanhukset olisi huolehtineet kotirintamasta. Sodan jälkeen naiset huolehtivat vielä sodasta selvinneistä.

Vahlamo arvostaa äitinsä maalleen tekemän työn korkealle.

– Äiti oli sodan syttyessä 37-vuotias. Hän uhrasi paljon, mutta päällimmäisenä oli mieli, että näin täytyy tehdä.