Kotiyleisö on kuin yksi lisäpelaaja – "hurlumhei" ja huudot sytyttävät urheilijan

Pesäpalloilija Antti Hartikaiselle kotiyleisö toi aluksi paineita, mutta nyt huudot ja metakka ovat tärkeitä tsemppaajia. Myös kajaanilaissyntyiselle pituushyppääjälle Henri Väyryselle kilpailut kotikaupungissa ovat jääneet erityisellä tavalla mieleen.

urheilu
Suomen fanit levittelevät käsiänsä.
Tomi Hänninen

Sotkamon Jymyn riveissä pelaava Antti Hartikainen tietää, miten riehakas pesäpalloyleisö vaikuttaa pelaajaan. Etenkin kotiyleisö tuo hymyn huulille.

– Kyllähän kotiyleisön edessä tulee hyvä fiilis, kun näkee, että katsomossa on runsaslukuisesti porukkaa. Oli sitten paikallisia tai matkailijoita, kyllä se antaa tietyllä tavalla lisämomentin peliin.

Hartikainen muistaa, että yleisö toi lisäjännitystä peliin etenkin hänen aloittaessaan pelejä Superpesiksen porukassa. Ajan kanssa jännitykseen on kuitenkin jo ehtinyt jossain määrin tottua.

– Aluksi yleisö toi painetta, sitten siitä tuli tsemppari, mies toteaa.

Kilpailussa keskityn hyppyyn tai mietin jo seuraavaa hyppyä.

Henri Väyrynen

Hartikainen kokee, että urheilijan suorituksen ja yleisön välinen suhde on monivaiheinen. Toisaalta peliin keskittyy täysin, toisaalta välillä urheilija ehtii havainnoida yleisöä enemmän.

– Se on tietysti henkilökohtaista ja täysin pelaajasta kiinni, miten suhtautuu yleisöön.

Huudot yleisöstä antavat lisäbuustia

Sotkamolainen yleisö on hyvin asiantuntevaa, ja jos peli ei kulje, sen huomaa yleisön turhautumisena. Hartikaisen mukaan kotiyleisö on vaativaa.

– Joskus tuntuu, ettei mikään riitä, mies naurahtaa.

Katsomosta myös huudellaan monenlaisia kommentteja. Hartikaisen mukaan huutelut eivät vaikuta peliin, mutta niitä puidaan kyllä seuraavana päivänä.

– Kun hyvinkin henkilökohtaisesti tuntee kavereita, ketkä siellä huutaa, se antaa lisäbuustia.

Antti Hartikainen sotkamon Jymy 1
Pesäpalloilija Antti Hartikainen kertoo, että on täysin pelaajasta kiinni, miten kukin suhtautuu yleisöön.Tomi Hänninen

Etenkin syksyn loppukahinoissa yleisö innostuu Hartikaisen mielestä mukavasti. Kun katsomossa on hyvä meininki, se saa pelaajat pelaamaan parhaalla tasolla ja jopa ylittämään itsensä.

– Toivoisin, että koko kauden ajan olisi samanlaista hurlumhei-meininkiä yleisössä, mutta kyllä se vaan niin on, että syksyllä yleisökin syttyy.

– Yleisö syttyy myös esimerkiksi vastustajan persooniin, mitä on ollut joskus aikaisemmin. Nykyään on ollut puhetta, ettei niitä oikein löydy. Pelin sisällä olisi juttuja, mitä voisi tuoda isomminkin esille, mies pohtii.

Oli sitten paikallisia tai matkailijoita, kyllä se antaa tietyllä tavalla lisämomentin peliin.

Antti Hartikainen

Onko yleisö sitten pesäpallossa ikään kuin ylimääräinen pelaaja jota tarvitaan?

– Totta kai. Kun pelataan mestaruuksista ja muutenkin tiukoissa peleissä, kyllä se yleisö on ikään kuin kolmastoista pelaaja. Aina se hankaloittaa vastustajankin peliä, kuten tarkoituksena on – kannattaa omaa porukkaa ja vähän hankaloittaa vastustajaa.

Kotikaupungin kisat jäivät mieleen

Myös yleisurheilija Henri Väyryselle tilanne on aivan erityinen silloin, kun huippusuoritus on tehtävä kotiyleisön edessä. Vuoden 2010 Kalevan kisat ovat painuneet Väyrysen mieleen, sillä ne järjestettiin hänen kotikaupungissa Kajaanissa.

– Silloin hyppäsin seivästä kotiyleisön edessä. Katsomon edessä oli tosi hyvä tunnelma hypätä, kun tiesin, että siellä on paljon tuttuja ja kannustusta. Kyllä kotiyleisö auttaa.

Nuori urheilijalupaus tietää, että yleisön arvostuksen voi kuitenkin ansaita myös vieraskentällä.

– Kun hyvä suoritus tulee, yleisö osaa kyllä arvostaa myös muunmaalaisten tai muun paikkakuntalaisten suorituksia. Sitä kautta haluaakin suoriutua hyvin, jotta yleisö saa nauttia.

Henri Väyrynen
Yleisurheilija Henri Väyrysen mieleen ovat painuneet vuoden 2010 Kalevan kisat, koska ne järjestettiin urheilijan kotikaupungissa.Tomi Hänninen

Väyryselle jännitys on tie intensiiviseen keskittymiseen. Mitä suuremmat ja tärkeämmät kilpailut ovat edessä, sitä enemmän pituus- ja korkeahypyssä menestystä haalinut mies jännittää.

Juuri keskittymisen vuoksi yleisöä ei tulekaan juuri mietittyä kesken kilpailun.

– Kilpailussa keskityn hyppyyn tai mietin jo seuraavaa hyppyä. Ei kilpailun jälkeen edes muista mitä muuta siinä välissä on tapahtunut, mies toteaa.