Poliisiväkivaltaa ja rasismia – amerikkalaiset elokuvantekijät tarttuvat nyt synkkiin aiheisiin

Poliisin mielivalta ja maahanmuutto ovat uuden yhteiskunnallisesti tiedostavan amerikkalaisen lyhytelokuvan aiheita. Ne ovat esillä myös Tampereen elokuvajuhlilla.

elokuvat
Dokumenttielokuva Ferguson Documented: In 36 Hours
Kuva dokumenttielokuvasta Ferguson Documented: In 36 Hours.

Lyhytelokuvassa _Stop! _(2015) baseball-treeneistä kotiin tuleva tummaihoinen poika joutuu poliisien pysäyttämäksi. Elokuva on hyvä esimerkki siitä, miten yhdysvaltalaiset elokuvantekijät tarttuvat päivänpolttaviin yhteiskunnallisiin aiheisiin.

Samalla kun Hollywood suoltaa siloteltuja yleisösuosikkeja, ovat nuoret lyhytelokuvien tekijät valinneet toisen reitin. Taustalla on taiteilijoiden ja nuorten poliittinen aktivoituminen esimerkiksi rotuväkivaltaa vastustavassa Black Lives Matter -liikkeessä.

Uutta amerikkalaista lyhytelokuvaa esitetään Tampereen elokuvajuhlilla kahdessa sarjassa.

– Elokuvaa ajatellaan usein eskapistisena viihteenä, mutta minusta se on kriittinen media, jolla voi opettaa ihmisiä. Elokuva voi ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja se voi olla taidetta, sanoo _America Now _-sarjan festivaalille kuratoinut EG Bailey.

Teinit seksualisoidaan liian varhain

Tampereella nähdään myös perinteisempää amerikkalaista viihdettä. Lontoosta mallia ottanut Future Shorts -kollektiivi tuo Live Cinema -nimellä kulkevan elämyselokuvien konseptin Suomeen ja festivaalille.

Teatteria, musiikkia ja muuta ohjelmaa elokuvan ohessa tarjoavassa näytöksessä nähdään 1990-luvun teinikomediaklassikko _Wayne's World _(1992).

Teinielokuvat voivat kuitenkin olla myös synkkiä ja kriittisiä. Sellaista elokuvaa edustaa ohjaaja Jennifer Reeder, jonka elokuvia esitetään festivaalilla kahden näytöksen retrospektiivissä. Reederin elokuvat käsittelevät tyttöjen ongelmia.

– Halusin kuvata teini-ikäisiä tyttöjä, koska heistä aidosti kertovia elokuvia ei ole tarpeeksi. Nuoruus myös tarjoaa elokuvalle valmiin juonikuvion, koska nuoret muuttuvat koko ajan.

Reederin elokuvat ovat Euroopassa suositumpia kuin Yhdysvalloissa. Hän uskoo sen johtuvan siitä, että ne ovat kriittisiä ja synkkiä ollakseen teinielokuvia. Muiden lyhytelokuvia tekevien maanmiestensä tavoin ohjaaja ei pelkääkään ottaa kantaa elokuvillaan ja niiden ulkopuolella.

– Yhdysvalloissa nuoret tytöt seksualisoidaan liian varhain. Tyttöyden ja naiseuden välillä ei ole mitään siirtymää, se tapahtuu välittömästi. Syitä siihen ovat median ja elokuvien antama kuva naisista, mutta myös sosiaaliset paineet kouluissa ja kotona, Reeder kertoo.

– Pahinta, mitä minun mielestäni lapselle voi tehdä, on pakottaa hänet aikuiseksi liian varhain.

Nuorena balettitanssijaksi halunnut Reeder löysi elokuvan nuorena, kun hän alkoi kuvata videoita ilmaisutaidon kurssilla.

– Se oli kuin koreografiaa. Minusta tuntui kuin olisin löytänyt puuttuneen raajan, Reeder kertoo.

"Elokuva voi muuttaa maailmaa"

Sekä Reeder että Bailey sanovat, että amerikkalaiset lyhytelokuvien tekijät käsittelevät nyt aiheita, jotka jäävät muissa taidemuodoissa käsittelemättä. Kumpikin uskoo elokuvan voivan muuttaa maailmaa.

– Saatan olla liian optimistinen tai naiivi, mutta kyllä minä uskon siihen. Mielestäni niin fiktioelokuva kuin dokumenttikin pystyvät aloittamaan erittäin elinvoimaisia keskusteluja.

Varsinkin dokumentaristit ovat oppineet myös reagoimaan asioihin entistä nopeammin, mikä mahdollistaa elokuvan pysymisen mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa.

– Missä tahansa kaupungissa elokuvantekijät voivat tulla kameroineen mielenosoitukseen, ja 24 tuntia myöhemmin he ovat tehneet toimivan lyhytelokuvan, joka käsittelee kyseistä ongelmaa. Kun tuo elokuva sitten ladataan nettiin ja sitä jaetaan, siitä seuraa räjähdysmäinen keskustelu.

EG Baileyn mukaan elokuvan etu on, ettei se tyrkytä sanomaansa.

– Elokuva ei määräile. Se ei sano, että asiat pitää tehdä näin tai että sinun pitää ajatella tällä tavalla.