Vanha puuvene kannattaa usein korjata: puolen päivän työllä kymmenen vuotta lisää ikää

Perinteinen puuvene pitää yhä pintansa ja päihittää lasikuituveneen tosipaikassa, kertoo toisen polven veneen rakentaja Jorma Kuusela. Hän seuraa isänsä jalanjälkiä, joka ei lopettanut veneiden rakentamista sirkkelitapaturmasta huolimatta.

ilmiöt
Jorma Kuusela veistää venettä
Juha Vauhkonen / Yle

Kuopiolaisella Jorma Kuuselalla on veneen rakentaminen verissä. Hän teki ensimmäisen veneensä 7–8-vuotiaana poikana. Se oli laatikkomallinen, ylijäämälaudoista tehty pikkupaatti, jolla pystyi hyvin soutelemaan läheisellä lammella.

– Ei se paljon veneeltä näyttänyt, mutta erittäin turvallinen se oli, Kuusela muistelee.

Jorma Kuusela on jo toisen polven puuveneen rakentaja. Hänen isänsä Väinö Kuusela aloitti soutu- ja moottoriveneiden valmistamisen vuonna 1958. Aluksi veneitä tehtiin Kuuseloiden olohuoneessa. Siinä oli omat vaikeutensa. Miten saada 120–130 senttiä leveä vene ulos talosta, kun sekä ovi että ikkuna olivat liian kapeita?

– Sen verran hyvä oli Väinön laskutaito, että kun vene käännetään lappeelleen eli kyljelleen niin se on keskimäärin 45–60 senttiä leveä. Veneen keulan kun sai keittiön puolelle pujoteltua, niin sen pystyi juuri kääntämään ovelle, Jorma Kuusela kertoo.

Jos joku tuo veneen korjattavaksi, ei raaski sanoa, että heitä juhannuskokkoon.

Jorma Kuusela

Alalle teini-ikäisenä

Varsinainen veistämö valmistui 1960-luvun alkupuolella ja tilojen käydessä ahtaaksi sitä pikkuhiljaa laajennettiin. Väinö Kuuselan pojat tulivat mukaan toimintaan jo varhaisessa vaiheessa. Jorma Kuusela alkoi tehdä veneitä veljensä kanssa 13–14-vuotiaana ilman koulutusta, kun ei päässyt ensimmäisellä yrityksellä ammattikouluun.

Nyt Jorma Kuusela on tehnyt ja korjannut puuveneitä työkseen 40 vuotta ja omistanut Kuuselan Veneveistämön Kuopion Pitkälahdessa 20 vuotta. Siellä valmistetaan puuveneitä aina kanootista kirkkoveneisiin ja isoihin moottoriveneisiin asti.

Perinteisille puuveneille on edelleen kysyntää.

– Monelle se on tärkeää. Syksyllä kävi Loviisasta nuorempaa porukkaa ja esittelin heille tervavenettä ja kerroin, millä lailla se on rakennettu ja sitten syksytalvesta tuli soitto, että hän tilaa sellaisen, Kuusela kertoo.

Kuuselan mukaan kalastajat valitsevat tositoimiin mieluummin puu- kuin lasikuituveneen.

– Kun esimerkiksi syksyllä lähdetään pyytämään muikkuja ja vaahtopäänä tuulee ja kylmää on, niin puuvene on turvallinen, jos sitä vaan osaa käyttää ja on valikoitu oikean kokoinen vene, Kuusela sanoo.

Mikä ihmeen näre?

Kuusela myös korjaa kaikkia puuvenemalleja. Uusien veneiden valmistaminen tosin tuottaa paremmin kuin korjaukset.

– Jos joku tuo veneen korjattavaksi, niin ei sitä raaski sanoa, että heitä juhannuskokkoon. Jos veneen laudat on muuten ehjät, mutta metrin, kahden pätkä on pehmeätä tai lahoa, niin mielellään sen ottaa pois. Veneelle saa 10 vuotta käyttöikää ihan puolen päivän korjauksella, Kuusela sanoo.

Kuopion alueella kuusi on veneiden perusmateriaalia ja myös mäntyä käytetään. Jalopuisiakin veneitä Kuusela on tehnyt, mutta niiden materiaalien saanti on hankalaa ja hinta nousee korkealle. Perä ja keula tehdään yleensä juurakosta. Kaaret valmistetaan esimerkiksi mäntyrimasta tai alikasvunäreestä eli kitukasvuisesta kuusesta.

– Se kestää ja on sitkeä. Tuolla jossain Helsingin näyttelyssä ne ovat miettineet, että mikä puu se näre mahtaa olla, Kuusela lohkaisee.

Veneitä pelkällä peukalolla

Havereiltakaan ei ole aina säästytty. Isojen veneiden rakentaminen piti yhdessä vaiheessa laittaa jäihin, kun Jorma Kuuselan Väinö-isä satutti itsensä pahasti.

– Hän särki sormensa sirkkelissä ja kuukausi meni sairaalassa. Hänellä oli vain peukalo jäljellä, kun hän aloitti taas veneen teon. Siinä oli kertynyt 27 tilausta alle. Eläkeikään hän pääsi pelkällä veneen teolla.

Jorma Kuuselalla itselläänkin eläkeikä jo kolkuttelee. Hän ei ole katunut uravalintaansa.

– Tämä on mukavaa ja vapaata. Ajankäytön saa itse huomioida. Joskus menee puoleen yöhön, ei siinä kahdeksaa tuntia katsota ja lomaa pidetään, kun on hiljaisempaa. Veistämö on turhan lähellä. Jos ei ole muuta tekemistä, niin hivuttautuu veistämölle. Eläkeikä alkaa pikkuhiljaa lähestyä, mutta onneksi terveys on säilynyt, että tätä pystyy täysin edelleen tekemään.