Kun syö liian vähän, keho turpoaa ja paino nousee: "Liikkumiseen ei jää energiaa"

Kun laihduttaminen määrittelee ihmisen arkea ja saa lähtemään sairaana lenkkipolulle, on painonhallinta riistäytynyt käsistä. Ulkopuolisen ei välttämättä ole helppo nähdä merkkejä syömis- tai liikkumishäiriöstä.

terveys
kuntokännykkä askelmittari sykemittari
Ulkopuolelta on hankala määritellä milloin painonhallinta menee överiksi, sanoo Henna Salomäki.Kaisu Jansson / Yle

Pakkomielteinen painonhallinta ei ole terveellistä elämää. Kaukametsän opiston liikunnan tunti- ja vastuuopettaja, personal trainer Henna Salomäki sanoo, että liian pitkälle menevä terveellisyyden tavoittelu on luokiteltu syömishäiriöksi, ortoreksiaksi (siirryt toiseen palveluun). Se voi johtaa vaikkapa aiemmin seurallisena tunnetun työkaverin vetäytymiseen sosiaalisesta kanssakäymisestä työpaikalla.

– Käytännössä liian pitkälle menevä painonhallinta voi tarkoittaa sitä, että stressaantuu tilanteista, joissa kokee menettävänsä kontrollin syömisistään. Stressaantua voi vaikkapa työpaikan kahvipöytään menemisestä, kun siellä on tarjolla pullaa.

Painonhallintaan keskittyvälle kahvipöydän pulla voi toki olla haaste, vaikkei laihduttaminen arkielämää liiaksi hallitsekaan.

– Voi olla, että pulla on juuri henkilön heikko kohta: yhden syötyään ei voi lopettaa ja vanhat, epäterveelliset ruokatottumukset tulevat pintaan. Tai esimerkiksi voi arastella tilannetta, jossa pullaa tyrkytetään syötäväksi, Salomäki kertoo.

Eihän maratoonarinkaan kannata harjoitellessaan juosta samanmittaisia lenkkejä samalla vauhdilla viisi kertaa viikossa.

Henna Salomäki

Kymmenkunta vuotta liikunta-alan töitä tehnyt ja puolenkymmentä vuotta yksilöasiakkaiden kanssa työskennellyt Henna Salomäki sanoo, ettei näitäkään esimerkkejä voi yleistää. Stressata voi painonhallinnasta tai pullan tyrkyttämisestä, tai olla stressaamatta ollenkaan, vaikka herkkuja pyrkiikin välttelemään. Jokainen kokee tilanteet yksilöllisesti.

– Ulkopuolelta on hankala määritellä milloin painonhallinta menee överiksi, sillä ihmisellä voi olla kovat tavoitteet, motivaatio ja päämäärä jättää se pulla syömättä. Silloin se ole ongelma, ja nautinnon voi löytää jostain muusta kuin pullasta, Salomäki pohtii.

Robottimainen suorittaminen ei ole hyväksi liikkuessa

Jos liikunta vie mukanaan niin, että tiukkojenkaan treenijaksojen aikana ei oikein osaa pitää lepopäiviä tai palauttavaa viikkoa, on liikkumisesta voinut tulla robottimaista suorittamista.

– Omaa kehoa on opeteltava kuuntelemaan, sillä on huonoja päiviä, jolloin keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen. Silloin on osattava olla armeliaampi itselleen, ja muistaa, ettei minkäänlainen – kevyempikään – liikkuminen ole turhaa liikkumista, Henna Salomäki sanoo.

aktiivisuusranneke
Liikkuessaan ei aina kannata aina tuijottaa sykemittaria.Marja Väänänen / Yle

– Aina ei kannata tuijottaa sykemittaria tai laskea kulutettuja kaloreita. Esimerkiksi unettomuudesta stressaantunut keho ei kaipaa kovatahtista liikuntaa, vaan stressitasoja voi alentaa lempeämmällä liikunnalla. Mutta useimmiten unettomuuskaan ei ole syy jättää liikkumista, kunhan harrastaa järkevästi jaksaminen huomioiden.

Salomäki sanoo, että on tärkeää oppia kuuntelemaan kehoaan ja tietää milloin tarvitsee oikeasti lepoa ja milloin kyse on siitä, ettei huvita lähteä liikkumaan.

Ongelmana etenkin liian vähän syöminen

Miten painonhallinnan sitten saa onnistumaan niin, että saavuttaa asettamiaan tavoitteita, mutta ei vedä överiksi? Siihen löytyy vastaus kolmesta hyvinvoinnin kulmakivestä: ravitsemus, liikunta ja lepo.

– Törmään usein siihen, että syödään liian vähän. Päivästä toiseen syödään 1 500 kilokaloria, ja lähes saman verran tarvitaan jo lepoaineenvaihduntaan eli siihen, että elimistön lämpötila säilyy, ja että sydän ja verenkiertoelimistö toimivat. Tavoitteelliseen liikkumiseen ei jää energiaa, Henna Salomäki kertoo.

Nainen syö lounaskeittoa.
Jos syö liian vähän, ei energiaa riitä tavoitteelliseen liikkumiseen.Henrietta Hassinen / Yle

– Kun syö liian vähän, saattaa aineenvaihdunta hidastua eikä energiaa kulu, vaan keho varastoi sitä. Se näkyy turvotuksena ja painonnousuna.

Salomäen mukaan tarpeeksi ja laadukkaasti syöminen koetaan usein vaikeampana kuin levon ja liikunnan hallinta. Ruokaa on helposti saatavilla ja nykyajan kiireisessä yhteiskunnassa sitä halutaan usein nopeasti, jolloin turvaudutaan eineksiin. Valmisruokien syöminen voi joskus olla myös halvempaa, kun esimerkiksi kotimaiset vihannekset ovat talviaikaan hinnoissaan. Syöminen liitetään monesti myös erilaisiin tunnetiloihin, kuten juhlimiseen tai lohdun kaipuuseen.

Jokainen on yksilö

Personal trainer Salomäki ei usko yksioikoisiin yleisohjeisiin painonhallinnassa, vaan sanoo, että niin ravitsemuksen, liikunnan kuin levonkin osalta olemme kaikki yksilöitä. Ateriarytmi on kuitenkin kaiken a ja o, ja ruokaileminen 5–6 kertaa päivässä tukee kehon hyvinvointia.

Esimerkiksi voi arastella tilannetta, jossa pullaa tyrkytetään syötäväksi.

Henna Salomäki

– Liikunnan määrä vaikkapa viikkotasolla riippuu liikkujan lähtötilanteesta. Aloittelija sietää aluksi vähemmän liikuntaa, mutta keho tottuu melko hyvin liikunnan järkevään vähitellen lisäämiseen. Myös harjoittelun tehon vaihtelut ja lajien monipuolisuus kehittää liikkujaa – eihän maratoonarinkaan kannata harjoitellessaan juosta samanmittaisia lenkkejä samalla vauhdilla viisi kertaa viikossa, kun tuloksena on vain rasitusvammoja.

Unen määrää ei Salomäki myöskään pysty sanomaan yleispätevästi, sillä on yksilöllistä, minkä verran unta tarvitsee. Mutta ihminen ei ole kone, ja jos nukkuu toistuvasti muutaman tunnin yössä ja keho on stressissä, ei silloin voi harrastaa kehittävää liikuntaa, Henna Salomäki sanoo.