Kalassa tsunamin jälkeen

Minä menetin vain yhtiöni. Monet muut menettivät talonsa tai perheensä. Heidän tuskansa on moninkertainen, sanoo kalakauppias Kunio Suno. Nyt hän haluaisi viedä kalaa Suomeen.

Yle maailmalla: Peking
Ishinomakin kalatorin johtaja Kunio Suno rapuineen.
Ishinomakin kalatorin johtaja Kunio Suno on ylpeä puhtaasta saalistaan.Mika Mäkeläinen / Yle

Kalahuutokauppa Ishinomakissa alkaa aamukuudelta, juuri kun auringon ensimmäiset säteet pilkistävät meren takaa. Hengitys huuruaa, kirkkaan yön jäljiltä päivään ponnistetaan nollakelistä.

Kauppojen ja ravintoloiden ostajat ovat kiertäneet saalislaatikoita, syynänneet merenelävien laatua ja tehneet muistiinpanoja.

Valtava halli on miesten valtakuntaa – kaikki myyjät ja ostajat ovat miehiä. Muotia ovat vihreä lippalakki ja kumisaappaat.

Laatikoiden keskellä kiertää Ishinomakin kalatorin johtaja Kunio Suno, jolla hymy on herkässä. Uusi ja korkea teräshalli kalakauppaa varten valmistui viime syyskuussa.

Kalaa lähtee Sunon kalatorilta myyntiin ympäri maakuntaa. Saaliit ja myyntiluvut alkavat lähestyä entistä tasoa.

– Maatyöt kestivät kaksi vuotta, ja tämän rakennuksen rakentaminen kesti kaksi vuotta. Kun ajattelee lopputulosta, se kävi nopeasti, Suno kertoo kalahallista.

Elämä on palannut Ishinomakiin.

Lähikuva kalasta Ishinomaki kalatorilla.
Tukkuostajat saapuvat Ishinomakin kalatorille aamutuimaan.Mika Mäkeläinen / Yle

Noin 150 000 asukkaan Ishinomakissa on vanhastaan leijunut kaksi hajua: sellutehtaan ja kalan haju.

Molemmat ovat tarkoittaneet työtä ja toimeentuloa, ja molemmat hävisivät viisi vuotta sitten, kun tsunami iski Japanin pääsaaren Honshun koillisrannikolle.

Sellun haju palasi nopeasti, mutta kalan haju hitaammin.

Tsunamin piti tulla kello 15.10. Halusin nähdä sen.

Ishinomaki oli yksi pahimmin tuhoutuneista alueista. Täällä tsunami nousi noin kymmenen metrin korkeuteen ja vyöryi jopa viisi kilometriä sisämaahan.

Lähes 6 000 kaupunkilaista kuoli tai katosi. Puolet ruumiista on yhä kateissa.

Näkymä kohti Ishinomakin rannikkoviivaa.
Tuhansia tsunamissa kadonneita ishinomakilaisia on edelleen kadoksissa.Mika Mäkeläinen / Yle

Kun tsunamivaroitus tuli, kalatorin johtaja Kunio Suno kehotti kaikkia muita pakenemaan ja jäi itse odottamaan.

– Tsunamin piti tulla kello 15.10. Halusin nähdä sen, mutta mitään ei tapahtunut. Kaupungissa ei ollut ketään. Oli niin hiljaista, että tulin levottomaksi, Suno kertoo.

Onnekseen Suno muutti mieltään ja lähti itsekin pakoon. Tie oli kuitenkin tukossa, täynnä pakenevia autoilijoita, joten hän otti jalat alleen.

Japanin kartta.
Yle Uutisgrafiikka

Suno kiipesi kukkulalle, juuri ajoissa ennen ensimmäistä hyökyaaltoa.

– Asuntoni on viisikerroksisen talon neljännessä kerroksessa. Ensimmäinen kerros oli veden vallassa, mutta muut kerrokset olivat säilyneet. Autoni oli huuhtoutunut pois, Suno kertoo kotiinpaluustaan.

Puhelinyhteydet eivät toimineet, mutta Suno sai satelliittipuhelimella yhteyden vaimoonsa ja tyttäreensä, jotka olivat tsunamin aikaan onneksi Tokiossa.

Suno sinnitteli kotona kaksi kuukautta ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Kaasupullot olivat tallella, joten hän sai laitettua kaasuliedellä ruokaa.

Kalastuslaivoja Ishinomakin satamassa.
Kalansaaliit ovat Ishinomakissa runsaat, koska kylmä ja lämmin merivirta kohtaavat Japanin itärannikolla. Mika Mäkeläinen / Yle

Rannassa sijaitsevat rakennukset tuhoutuivat ja kalastusalukset päätyivät mikä minnekin.

Kalatorin varastoissa oli 50 000 tonnia pakastettua kalaa, joka uhkasi pilaantua, kun sähköt katkesivat. Suno tarttui heti toimeen, palkkasi viranomaisten piikkiin paljon väkeä ja sai kalat ajoissa myyntiin.

Ishinomakin kalastuselinkeino työllisti aikoinaan 5 000 ihmistä. Jälleenrakennus on kestänyt pitkään, ja vasta nyt tilanne alkaa palata entiselleen. Kalansaaliit ovat edelleen viidesosa pienempiä kuin ennen tsunamia.

Sunon mukaan Ishinomakin kalamarkkinat ovat nykyisin Japanin kolmanneksi suurimmat. Kalaa myydään noin 150 miljoonalla eurolla kuukaudessa.

Ishinomakissa hintataso jää kuitenkin Tokiosta. Siksi arvokkaimmat lastit, kuten sushissa käytettävät tonnikalat, myydään mieluummin pääkaupungissa.

Ongelmallisia tuotteita ei koskaan myydä markkinoille. Muutoin kalateollisuus kuolee.

Ne kalastusalan yrittäjät, joilla oli tsunamivakuutus, saivat korvauksen vakuutusyhtiöiltä.

Sunon kalatori rakennettiin uudelleen hallituksen varoilla, ja nyt Suno maksaa tiloista vuokraa. Sunon omistama yhtiö veloittaa kalojen myynnin hoitamisesta kolme prosenttia, loput tulot menevät kalastajille. Yhtiön vastuulla on myös kalojen laadun varmistaminen.

– Minä menetin vain yhtiöni. Monet muut menettivät työpaikkansa, tehtaansa, talonsa, perheensä. Heidän tuskansa on moninkertainen minuun verrattuna, Suno sanoo.

Kalatorin työntekijä viittoo käsillään kalojen radioaktiivisuuden mittauspaikan suuntaan.
Ishinomakin kalatorilla mitataan varmuuden vuoksi kalojen radioaktiivisuutta.Mika Mäkeläinen / Yle

Kalateollisuudella on kuitenkin uusi imago-ongelma, joka ei hevin unohdu ihmisten mielestä: radioaktiivisuus.

Tsunami johti jäähdytysongelmiin Fukushiman ydinvoimalassa. Voimalan kolmessa yksikössä reaktorien ytimet sulivat kokonaan tai osittain. Radioaktiivisia päästöjä levisi sekä mereen että ilmaan.

Ishinomakiin rantautuvat kalastuslaivat pyytävät vain lähialueilta, eikä kalastuslaivoja edes päästetä 20 kilometriä lähemmäksi Fukushiman onnettomuusvoimalaa.

Voimalan lähellä kuitenkin tehdään koekalastuksia kalojen radioaktiivisuuden selvittämiseksi.

Myös Ishinomakissa tarkkaillaan kalojen radioaktiivisuutta.

Suno näyttää tutkimushuoneen, jossa kalanäytteiden radioaktiivísuutta mitataan yhteistyössä Tohokun ja Kioton yliopistojen kanssa.

– Otan vastaan kalaa sillä periaatteella, että ongelmallisia tuotteita ei koskaan myydä markkinoille. Muutoin kalateollisuus kuolee. Siksi pidän tästä kiinni tiukasti, Suno toteaa.

Japanissa hallitus suosittelee, että muutamaa kalalajia ei pyydetä, koska niihin kertyy muita enemmän radioaktiivisuutta. Se ei kalastajia haittaa, sillä valinnanvaraa on – myynnissä on noin 200 eri kalalajia.

Yksityiskohta kalalaatikosta.
Ishinomakin kalatorilla myydään vuoden mittaan 200 eri kalalajia. Mika Mäkeläinen / Yle

Haluaisin viedä kalaa Suomeen.

Jälleenrakennuksen hitaus on kismittänyt monia japanilaisia. Suno ei halua valittaa, koska on sentään saanut runsaasti julkista tukea.

– Jos valittaisin, siitä koituisi vain lisää stressiä. Jos tulee haasteita, niin sitten vain hoidamme ne, Suno sanoo.

Yksi tulevaisuudentoive Sunolla on.

– Haluaisin viedä kalaa Suomeen ja muualle Eurooppaan, hän sanoo.

Suno ja muut tsunamin kokeneet japanilaiset ovat sen verran sitkeitä yrittäjiä, että Ishinomakin kalansaaliiden ilmestyminen suomalaisiin pakastealtaisiin ei olisi suurikaan ihme.