Kahden lapsen äiti Hanna löysi hyvän naapuriyhteisön – "Turussa kukaan ei edes moikannut"

Hyvä naapuriyhteisö on kullanarvoinen. Hanna Sievänen löysi sellaisen Kouvolan Kuusankoskelta. Naapurukset auttavat toisiaan esimerkiksi lumitöissä.

Kotimaa
Ihminen kolaa lumia.
Yle

Talvisena aamuna oli kova pakkanen. Hanna Sievänen oli lähdössä viemään kahta tytärtään päiväkotiin. Auto ei kuitenkaan ollut yhteistyöhaluinen.

– Auto oli kuollut yön aikana, se ei inahtanutkaan. Oli vietävä tytöt takaisin sisään ja alettava miettiä, että mitäs nyt tehdään, Sievänen muistelee.

Hän huomasi, että vastapäisen naapurin ikkunassa paloi valo. Talossa asuva eläkeläisrouva oli siis ainakin hereillä.

On ihanaa välillä tulla töistä, kun lumityöt on tehty valmiiksi.

Hanna Sievänen

– Uskalsin kysyä häneltä, pystyisikö hän viemään meidät, kun hänellä oli auto tallissa. Hän sanoi heti, että sopii. Pääsin hänen kyydissään Kouvolan keskustaan ja sain siitä kyydin eteenpäin työpaikalle.

Iltapäivällä toinen naapuri tuli veneenakun ja kaapeleiden kanssa käynnistämään Sieväsen auton. Se saatiin sisään lämpiämään, ja naapuri lainasi Sieväselle akkulaturinkin.

Kaikkia ei tarvitse tuntea nimeltä

Kouvolan Kuusankoskella asuva naapuriyhteisö tekee myös esimerkiksi lumitöitä ristiin.

– Eräs mies tekee usein monenkin talon lumityöt. On ihanaa välillä tulla töistä, kun lumityöt on tehty valmiiksi. Olen itsekin autellut lumitöissä muita.

Vaikka hän ei tunne kaikkia naapureita nimeltä, jutustelu sujuu ongelmitta. Hänellä on kokemuksia toisenlaisistakin naapureista. Opiskeluaikoina Turussa yhteistä jutunjuurta ei löytynyt millään.

– Tuntui, ettei kukaan edes moikannut ketään ja olin itse ihan outo, kun yritin moikkailla. Muistan, kun tulin käymään kotipuolessa ja menin uimahalliin. Kun olin altaaseen mennessäni käynyt jo kolme eri keskustelua, muistin että ai niin, tällaista tämä olikin.

Kulttuurilla merkitystä

Sievänen pohtii, että naapurihenki on paljolti sattumankauppaa. Joissakin taloissa tai naapuriyhteisössä vain tunnetaan hyvin ja yhteydenpito on vireää.

– Onhan nämä persoonistakin kiinni. Olen itse hyvin ulospäinsuuntautunut. Sain kyllä Turussakin keskusteluja aikaiseksi, mutta kun olen tällainen lörppä, niin he eivät varmaan kehdanneet olla vastaamattakaan.

Tuntui, ettei kukaan edes moikannut ketään ja olin itse ihan outo, kun yritin moikkailla.

Hanna Sievänen

Asuinalueen ja persoonan lisäksi Sievänen uskoo, että kulttuurilla on iso merkitys. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa jo perheen käsite on laajempi kuin Suomesa.

– Auttaminen on ehkä helpompaa, kun lähipiiriin kuuluu jo valmiiksi enemmän ihmisiä. Suomessa yhteisöt ovat ehkä suljetumpia.

Apua ei saa, ellei pyydä

Joskus Sievänen miettii, että kehtaako apua pyytää. Näin kävi myös tammikuun autoepisodissa.

– Olen yleensä tyttöjen kanssa kolmisin. On pakko osata ja uskaltaa pyytää apua. Jokainen on joskus siinä tilanteessa, joten ihmiset ymmärtävät kyllä. Eikä apua saa, jos ei uskalla pyytää.

Sievänen on myös hyvin kiitollinen siitä, että on löytänyt auttavaisen naapuriyhteisön. Myös sukulaiset ja ystävät auttavat esimerkiksi lastenhoidossa.

– Se, ettei ole yksin, on kiva tunne. Apua saa esimerkiksi siivoukseen tai synttäreiden järjestämiseen. Siitä tulee hyvä mieli.