Kotimaan kaiho ja tyytyväisyys paremmasta elämästä toivat valtionpalkinnon

Siirtosuomalainen -valokuvanäyttely on esillä Oulun pääkirjastossa sunnuntaihin saakka. Aiemmin kuvat ovat olleet nähtävillä Itä-Berliinissä ja Eskilstunassa. Ruotsinsuomalaista sielunmaisemaa heijastavat kuvat olivat myös elokuvan ja teatterin tekemisen keskiössä.

kulttuuri
Siirtolaisvalokuvanäyttely
Siirtolaisvalokuvanäyttely

Palkittu ohjaaja Mika Ronkainen on tyytyväinen, että törmäsi vuonna 1972 ruotsinsuomalaisten siirtolaisten parissa kuvattuun materiaaliin, josta oli todella iso apu sekä elokuvaa että näytelmää tehtäessä.

– Nämä kuvat toivat oikeasti näkyviin sen, minkälaista elämä siellä Ruotsissa silloin oli. Historia tuli kuvien kautta konkreettiseksi. Näytelmässä oli mahtavaa päästä käyttämään näitä kuvia osana lavasteita, koska ne tuovat siihen todella konkreettisesti esille sen historiallisen ajan, mistä siinä näytelmässä paljon puhutaan, muotoilee Ronkainen.

Opiskelijapojat lähtivät Eskilstunaan

Ben Kaila ja Risto Vuorimies olivat opiskelleet dokumenttivalokuvausta Fotoskolanissa Tukholmassa pari vuotta, kun heitä alkoivat kiinnostaa elämänkohtalot, joihin 1960-luvun lopulla alkanut massiivinen muuttoliike Suomen maaseudulta oli yksilöt Ruotsissa sysännyt.

Historia tuli kuvien kautta konkreettiseksi.

Mika Ronkainen

– Ajatus ja teko seurasivat toisiaan välittömästi, kertovat sittemmin kuvaamisen saralla ansioituneet miehet.

Eskilstunan rautatieaseman pubista alkoi kontakteja löytyä ja valokuvataiteen valtionpalkinnolla huomioitua lopputulosta voi ihastella Siirtosuomalainen -valokuvanäyttelyssä, joka on esillä Oulun kaupunginkirjastolla olevassa valokuvanäyttelyssä. Viereisessä Oulun kaupunginteatterissa samoja kuvia nähdään Mika Ronk

aisen ohjaamassa Laulu koti-ikävästä/ Ingen riktig finne -näytelmässä.

– Hieman harhautunut lapinpoika lupasi yöpaikan karussa yksiössään. Siitä kuvausreissu jatkui eteenpäin ovikelloja soitellen. Parin viikon ajan tutustuimme suomalaisten iloihin ja suruihin uudessa kotimaassaan ja pääsimme kuvaamaan heitä myös työpaikoille ja vapaa-ajan rientoihin. Olimme kiinnostuneita siitä, kuinka uudessa ja vieraskielisessä ympäristössä voidaan.

Ruotsin imu oli kova mutta kotimaata katsottiin silti kaiholla

Ruotsin valtio tarvitsi kipeästi työvoimaa ja sitä löytyi muun muassa itäisestä naapurimaasta. Toki sodilta säästynyt ja rikas Ruotsi oli silloin paratiisi monesta muustakin maasta tulleille siirtotyöläisille.

Hieman harhautunut lapinpoika lupasi yöpaikan karussa yksiössään. Siitä kuvausreissu jatkui eteenpäin ovikelloja soitellen.

Mika Ronkainen

– Useat muuttajista olivat poikamiehiä. He asuivat tehtaiden omistamissa asuntoloissa tai huonokuntoisissa puutaloissa. Perheet olivat juurtuneet paremmin ja heillä oli kodit modernien betonilähiöiden kerrostaloissa. Yhtä aikaa oli läsnä voimakas kaipuu kotimaahan ja tyytyväisyys paremmasta elämänlaadusta, jota se entinen kotimaa ei ollut kyennyt tarjoamaan.

Kaila ja Vuorimies vedostivat aineistonsa valokuvanäyttelyksi "Siirtosuomalainen", joka avattiin itsenäisyyspäivänä 1972 Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä. Näyttelyä kävi katsomassa mm. tasavallan presidentti Urho Kekkonen, ja seuraavana vuonna opetusministeri Marjatta Väänänen ojensi Kailalle ja Vuorimiehelle valokuvataiteen valtionpalkinnon.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Vuorimies ja Kaila koostivat 70-luvulla Eskilstunassa ja Pohjois-Karjalassa kuvaamastaan ruotsinsuomalaiskuva-aineistosta valokuvateoksen "Siirtosuomalainen - Invandrare från Finland", jonka Musta Taide julkaisi v. 1994.

Valokuvia päätyi myös Love Recordsin julkaiseman levyn kanteen

Mielenkiintoinen sivujuonne Kailan ja Vuorimiehen ruotsinsuomalaistarinassa on se, että näitä kuvia päätyi myös vuonna 1973 Love Recordsilla julkaistun Siirtolaisen tie -albumiin.

Ohjaaja Mika Ronkainen löysi sekä valokuva-aineiston että lp-levyn uudestaan valmistellessaan Laulua koti-ikävästä.

Vuonna 1973 julkaistun lp-levyn Siirtolaisen tie kansi
Ruotsinsuomalaisia lauluja vuodelta 1973Timo Sipola / Yle

Vinyylialbumin kansikuva on yksi Oulun kaupunginkirjastolla olevan näyttelyn kuvista. Siinä nuorehko mies soittaa haitaria, nainen peittää kasvonsa kädellään ja seinältä tätä hivenen alakuloista asetelmaa katselee julisteesta maansiirtokone.

– Jotenkin minä näen tämän sellaisena laskuhumalaisena hetkenä, kun on vietetty perjantai-iltaa yhdessä ja isäntä soittaa suomalaista valssia ja vaimo liikuttuu, eläytyy Ronkainen.

Levyltä esimerkiksi Arvo Salon sanoittama Suomalainen neekerilaulu päätyi sekä Ronkaisen dokumenttielokuvaa että näytelmään.

– Siirtolaisen tie -levy sisälsi pääasiassa ruotsinsuomalaisten kirjoittamaa musiikkia ja nimenomaan siltä samalta ajalta miltä nämä kuvatkin on otettu. Myös sen musiikin osaksi ottaminen elokuvaan ja näytelmään toi niihin sen historiallisen tason, pohtii Ronkainen.

Valokuvaajat pääsivät lähelle ihmistä

Perheettömät poikamiehet asuivat poikamieshotelleissa, joissa elämä oli aika irtonaista. Perheellisten elämä oli vakaammalla pohjalla useimmiten lähiöissä.

Ihmiset veivät tapansa ja kulttuurinsa lähes sellaisenaan mukanaan.

Mika Ronkainen

– Nämä ovat todella elämänläheisiä. Risto ja Ben ovat päässeet todella lähelle kohdetta, kuvattavia ihmisiä. Nämä tilanteet ovat hirveä aidon tuntuisia. Minkäänlaista feikkiä ei ole. Tämä on todella hienoa dokumenttivalokuvausta, sanoo Ronkainen.

Monessakin näyttelyn valokuvassa voi aistia että siirtymä Suomen maaseudulta ruotsalaiseen teollisuuskaupunkiin on ollut nopea.

– Elämä sinällään ei muuttunut. Ihmiset veivät tapansa ja kulttuurinsa lähes sellaisenaan mukanaan. Ne vain siirrettiin toiseen ympäristöön, pohtii Ronkainen.

Siirtosuomalainen -valokuvanäyttely on esillä Oulun pääkirjastossa 20.3.2016 saakka. Aiemmin näyttely on ollut esillä Helsingin ohella muun muassa Itä-Berliinissä ja Eskilstunassa.