Kimppatalo kiinnostaa käsityöläisiä – Ei tämä muuten löisi leiville

Moni käsityöyrittäjä tuskailee leivän kapeutta, sillä käsien työllä saatu tuotto hupenee kuluihin. Lahtelainen verhoilija Minna Mäyränpää vuokrasi vanhan konepajan ja perusti käsityöläistalon, eikä halukkaista vuokralaisista ollut pulaa.

ilmiöt
Verhoilija Minna Mäyränpää ja oma paja
Verhoilija Minna Mäyränpää

Leivän ansaitseminen omilla käsillä voi olla kovan työn takana. Verottaja kurittaa, laadun pitäisi olla parempaa kuin priimaa eivätkä kulut saisi karata liian korkeiksi, jotta käteen jäisi edes kohtuullinen korvaus.

Lahtelainen pitkän linjan käsityöammattilainen Minna Mäyränpää keksi oivan ratkaisun: vuokrataan kerralla isommat tilat, jaetaan ne muiden käsityöläisten kanssa, jolloin kulut pienenevät ja saadaan nauttia vielä yhteistilojen eduista.

Mäyränpään idean pohjalta lahtelaiselle teollisuusalueelle Sopenkorpeen syntyi Sopen pajat, käsityöläistalo, jonka suojista löytyy muun muassa verhoilupaja, kelloseppä, kultaseppä, valokuvaajia, graafinen suunnittelija ja ompelijoita.

Pitkään pohdittu on puoliksi tehty

Mäyränpää oli aiemmin työskennellyt antiikkiliikkeen tiloissa alivuokralaisena. Idea käsityöläisten kimppatalosta ehti kypsyä useiden vuosien ajan.

Kyllä siinä varmaan viisi vuotta meni.

Minna Mäyränpää

– Kyllä siinä varmaan viisi vuotta meni, mutta sitten kun tämä talo vapautui, en miettinyt paria päivääkään, kun vuokrauspäätös syntyi, muistelee Mäyränpää.

Sopiva talo on entinen konepaja, jonka kahdessa kerroksessa on tilaa yhteensä 850 neliömetriä, mikä riittää talossa tällä hetkellä työskenteleville 13 yrittäjälle.

Tarkkaan valittu kolmentoista kopla

Alivuokralaisten löytäminen ei ollut vaikeaa, mutta oikeanlaisten tulijoiden seulominen olikin sitten jo hankalampaa, sillä kriteerit olivat tarkat.

Pitää tulla ihmisten kanssa toimeen.

Minna Mäyränpää

– Ensinnäkin persoonallisuus on todella tärkeä asia. Pitää tulla ihmisten kanssa toimeen, se on tärkeintä. Toinen tärkeä asia oli se, että toimialan ja tuotteiden tulee olla kiinnostavia, enkä tietenkään halunnut talon sisäistä kilpailua.

Vaakakupissa painoi myös se, että yrittäjien palveluiden tuli olla toisiaan tukevia.

– Täällä on paljon korjauspalveluita tuottavia yrityksiä, jotka tekevät tilaustöitä eli tämä on enemmänkin työpaja kuin myymälä.

Kaikkia halukkaita ei voitu ottaa mukaan, sillä tilojen sijoittelu asetti omat rajoituksensa.

– Halusin pohjakerroksen omaan käyttööni ja se, että vuokralle oli tarjolla vain toisen kerroksen tiloja sulki esimerkiksi puuntyöstöön erikoistuneet yrittäjät pois, harmittelee Mäyränpää.

Kimppatalo karsii kuluja ja tuo etuja

Moni käsityöläinen aloittaa yrityksen pyörittämisen omassa kodissa, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia, sillä tuotteiden valmistaminen ja myyminen ei aina ole helppoa kotoa käsin, vaikka kulut pysyisivätkin kurissa.

Pystyimme painamaan vuokratason selkeästi kaupungin yleistä hintatasoa alemmas.

Minna Mäyränpää

Oman työtilan vuokraaminen taas saattaa olla taloudellisesti raskas vaihtoehto, etenkin, jos edellytetään keskeistä sijaintia ja vaikkapa tietyntasoisia turvallisuusratkaisuja.

– Tällaisen käsityöläistalon yhteydessä pystyimme painamaan vuokratason selkeästi kaupungin yleistä hintatasoa alemmas, eikä sijaintikaan ole hassumpi, sillä olemme vain noin kilometrin päässä keskustasta, luettelee Mäyränpää.

Halvemman vuokran lisäksi yrittäjien kerääntyminen saman katon alle tuo myös muita etuja.

– Täällä on yleensä aina joku paikalla, jos joutuu vaikka käymään asioilla, ja tässähän saa tavallaan työhuoneen lisäksi näyttelytilan kaupan päälle. Sekin on tärkeä asia, että ympärillä on tuttuja ihmisiä, joilta voi tarvittaessa aina kysyä neuvoa.

Käsityö on kunniassa vaikka ajat ovat ankeat

Lama painaa päälle, työttömien armeija kasvaa, tuotanto siirtyy halpatyömaihin, mikään ei mene kaupaksi – huonot ajat poikivat masentavia ilmiöitä, mutta käsityöläisen mukaan suomalaiset arvostavat laadukasta käsityötä.

Töitä on itse asiassa niin paljon, kuin vain ehtii tehdä.

Minna Mäyränpää

– Kysyntää riittää, on onneksi riittänyt koko ajan. Töitä on itse asiassa niin paljon, kuin vain ehtii tehdä, vakuuttaa verhoilijan töitä tekevä Mäyränpää.

Käsityöyrittäjän tuloja karsii muun muassa verotus ja se, että hinnoittelu täytyy pysyä tolkun rajoissa, mutta työssä on kyse paljon muustakin kuin rahasta.

– Asiakas arvostaa ammattitaitoa ja laatua, mikä palkitsee tekijää. Tässä täytyy olla tekemisen riemua ja ajatella vaikka siten, että ainahan harrastuksesta täytyy maksaa, naurahtaa Mäyränpää.

– Tätä ei pidä ottaa liian vakavasti, että jos saa laskut maksettua ja kulut katettua, niin kyllähän sekin jo palkitsee, että saa tehdä sitä, mistä pitää.