Sukututkimus uuden pohdinnan edessä: Jatkuuko suku geneettisin vai sosiaalisin perustein?

Uusperheen lapset ja adoptiolapset katkaisevat suvun geneettisen ketjun, mutta kuuluvat sosiaaliseen sukuun. Geneettisen sukututkimuksen ja internetin myötä sukututkimus muuttuu. Muutokset nostavat sukututkimuksen etiikan tärkeään asemaan. Alan eettisissä toimintaperiaatteissa olisi vielä pohdittavaa.

Kotimaa
Suurennuslasi sukututkimuskirjan päällä.
Jarkko Riikonen / Yle

Sukututkimus on muutoksessa. Geneettinen eli dna-avusteinen sukututkimus yleistyy, kun kuluttajat pystyvät itse teettämään dna-tutkimuksia. Netissä toimivat sukututkimussivustot ovat myös avanneet harrastuksen muillekin kuin kirkonkirjojen parissa viihtyville harrastajille.

Sukututkimussivustot ovat Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja Pasi Kuusiluoman mukaan yksi parhaita väyliä saada tietoa ja löytää esimerkiksi Pohjois-Amerikkaan lähteneitä siirtolaisia ja näiden jälkeläisiä. Sivustot yhdistävät sukututkijoita ja sukulaisia molemmilta mantereilta ja tarjoavat tietoa siirtolaisten elämästä esimerkiksi laivalippujen, matkustajaluetteloiden ja lehtileikkeiden muodossa.

Sukututkimuksen kannalta se, että tutkittavien elämästä löytyy muutakin tietoa kuin päivämääriä, on hyvä. Se on "lihaa luiden ympärille".

– Ei voi enää sanoa, että sukututkimus olisi vain sitä kuka on isovanhempani tai ketkä jonkun henkilön jälkipolvia - tai montako henkilöä kenelläkin on sukurekisterissä. Parhaimmillaan syntyy erittäin laajaa tutkimusta, josta löytyy kummallisia ja koskettavia vaiheita. "Liha" tekee sukututkimuksesta sukututkimuksen, kehaisee Suomen Sukututkimusseuran puheenjohtaja Teppo Ylitalo.

Se, että sukututkimus tuottaa kertomuksia datan lisäksi, on Sukututkimusseurassa huomioitu ilolla. Painetuista julkaisuista ollaan seurassa kiinnostuneita ja niitä kerätään seuran kirjastoon.

Vanha kirkonkirja
Perinteistä sukututkimusmateriaaliaHeidi Törnroos / Yle

Suomalaiset hurahtaneet dna-testeihin

Kirkonkirjojen ja muiden dokumenttien tutkimus kuuluu sukututkimukseen edelleen. Geneettinen tai dna-avusteinen sukututkimus on kuitenkin myös nykypäivää. Pasi Kuusiluoman arvioiden mukaan suomalaiset ovat pienen etujoukon jälkeen nyt hurahtaneet dna-testien tekemiseen.

– Sellainen käsitys on, että väestömäärään nähden meillä tehdään runsaasti dna-kuluttajatestejä, joita kuka tahansa voi teettää. Jossain vaiheessa meillä oli tehty 6000 testiä, mutta nyt määrä voi olla jo ylittynyt, Kuusiluoma sanoo.

Kuusiluoman mukaan yksityishenkilön teettämän dna-testin data ajetaan tietokantaan, jossa on 700 000 muun testin tiedot. Dataa vertailemalla yritetään löytää henkilöitä, jotka ovat testatulle mahdollisimman läheisiä sukulaisia.

– Yhteinen esi-isä voi löytyä, mutta henkilöiden tarkka sukulaisuus ei käy siitä vielä ilmi. Se joudutaan vielä setvimään kanssakäymisellä, Kuusiluoma sanoo viitaten testin tekijään ja tälle tietokannasta löytyviin "etäserkkuihin".

– Geneettisen sukututkimuksen piirissä on paljon harrastajia, joille ei ole niin suurta merkitystä sillä, miten ollaan sukua. Pääasia, että ollaan.

Genomitieto todentaa tai kumoaa historiallista sukututkimusta

Seinäjoella tänä viikonloppuna vietettävien Valtakunnallisten sukututkimuspäivien teema on geneettinen sukututkimus osin siksi, että seurassa katsotaan sillä olevan arvoa historialliselle sukututkimukselle.

– Genomitiedolla voidaan toteennäyttää tai kumota historiallisen sukututkimuksen tuloksia esimerkiksi tilanteessa, jossa epäillään, että kaksi sukua on todellisuudessa yhden suvun kaksi sukuhaaraa eikä asiaa saada todennettua asiakirjoilla, Pasi Kuusiluoma sanoo.

MyHeritage.com sivusto
MyHeritage.com verkkosivutTommi Parkkinen/Yle

Dna-vertailu saattaa paljastaa suvusta myös asioita, joita ei ole tiedetty tai joista on vaiettu. Kuusiluoma tietää testien perusteella joskus todetun, että tietty sukuhaara tai ainakaan näytteen antaja ei ole kuulunut geneettisesti tutkittavana olevaan sukuun.

– Se on tietysti pettymys henkilölle, joka on luullut kuuluvansa sukuun, muttei kuulukaan. Syntyy lisäkysymyksiä, missä polvessa tämä on tapahtunut, kuka on suvun viimeinen edustaja ja kuka ensimmäinen isä, joka ei ole olekaan oikeasti isä. Miten muu suku suhtautuu vääriin sukulaisiin, Kuusiluoma miettii.

Puolison lapset ja adoptiolapset

Sukututkimuksen harrastajat ja koko sukututkimus ovat eettisten kysymysten äärellä. Geneettinen tutkimus saattaa osoittaa asioita, joista ei ole tiedetty.

– Voidaanko sata vuotta sitten kuolleen osalta nostaa esille, että lapsi ei ollutkaan tämän isän lapsi, joka on kirkonkirjoihin merkitty, Teppo Ylitalo pohtii tutkimusetiikkaa. Hän muistuttaa, että geneettinen tutkimus ei ole kuitenkaan koko totuus sukututkimuksessa.

– Se, kenen geenejä kantaa, ei määritä ihmistä sukututkimusmielessä sataprosenttisesti. Se on yksi osa ihmistä. Äärettömän tärkeää on myös se, missä sosiaalisessa ja historiallisessa suvussa ihminen on kasvanut – se on mielestäni jopa mielenkiintoisempaa.

Myös muita geneettiseen ja sosiaaliseen sukuun liittyviä ongelmia joudutaan pohtimaan. Esimerkiksi adoptiolapsi tai sukuun tullut puolison lapsi katkaisee suvun geneettisen ketjun, muttei sosiaalista sukua.

– On keskusteltu, miten suhtaudutaan uusperheisiin, jotka eivät ole rakenteeltaan tyypillisiä. Miten niitä käsitellään sukututkimuksessa ja vaikka sukukirjassa. Adoptiolapset ovat sitten oma lukunsa: miten sukututkimuksessa pitää toimia, jatkuuko suku adoptiolapsesta sukukirjan sivuilla vai ei, Pasi Kuusiluoma miettii.

Sukututkimuksen etiikkaa olisikin jatkossa tarve pohtia nykyistä enemmän, Kuusiluoma ja Ylitalo miettivät.

Ylitalon mukaan etiikan pohdinta nostaa tärkeään rooliin sekä Sukututkimusseuran että sen tarjoaman koulutuksen ja tuen harrastajille.

– Tarvitaan järjestöjä, valistusta ja koulutusta. Meilä on valistunut sukututkijakunta, joka tuntee henkilötietojen käsittelyn ja olemme päässeet hyvään yhteistyöhön viranomaisten kanssa siitä, miten tietoja käsitellään, Ylitalo sanoo.

Valtakunnalliset Sukututkimuspäivät järjestetään Seinäjoella 12.-13.3.2016