Otsonikadon syntyminen Lapin ylle ratkeaa lähipäivinä

Otsonikadon merkkejä ei toistaiseksi ole, mutta vasta parin viikon päästä selviää, toistuuko viiden vuoden takainen otsonikato. Maapallon otsonikerroksen ennakoidaan toipuvan kokonaan vuoteen 2050 mennessä. Lapissa toipuminen kestää parikymmentä vuotta kauemmin.

ilmasto
Puhtaat hanget
Vuoden ensimmäinen aurinkoinen päivä Rovaniemellä.Markku Leskinen

Otsonikerros on ohuimmillaan napa-alueiden tuntumassa. Etelänavan yllä vuonna 1985 havaittu otsoniaukko on toistunut vuosittain. Pohjoisnavan liepeillä otsonipitoisuudet taas ovat vaihdelleet paljonkin ja esimerkiksi Suomessa on koettu otsonikato viimeksi vuosina 2011 ja 2005.

– Vuoden 2011 otsonikato syntyi maaliskuussa, joten elämme juuri nyt niitä aikoja, jolloin tämäntyyppinen otsonikato syntyy, jos on syntyäkseen. Muutama viikko täytyy nyt seurata ja katsoa, miten tilanne kehittyy, toteaa tutkimusprofessori Erkki Kyrölä Ilmatieteen laitokselta.

Otsonikadon syntyminen riippuu pohjoisnavan ympärillä pyörivän polaaripyörteen liikkeistä. Jos se hajoaa, otsonikatoa ei synny. Jos se taas jämähtää paikoilleen, otsonia tuhoavilla aineilla on aikaa vaikuttaa ja ultraviolettisäteilyltä suojaava otsonikerros alkaa ohentua.

Otsonikerrosta ohentavat eniten freonit, joita käytettiin vuosien ajan kylmälaitteissa ja ponnekaasuna. Etelämantereen otsoniaukon paljastuttua ne kiellettiin Montrealin sopimuksella 1989. Freonien hajoamiseen ilmakehässä kuluu vuosikymmeniä, joten ne vaikuttavat otsonipitoisuuksiin yhä. Ilmakehän virtaukset siirtävät freoneja päiväntasaajalta napa-alueille.

Otsonipitoisuudet kääntyivät kasvuun

Kyrölä kertoo, että otsonikerroksen toipuminen ennalleen eli vuoden 1980 tasoon kestääkin napa-alueilla parikymmentä vuotta kauemmin kuin muualla. Lapin ja Etelä- Suomenkin välillä on eroa otsonikerroksen paksuudessa. Maapallon vyötärönseudulla otsonikerroksen arvioidaan toipuvan tämän vuosisadan puoliväliin mennessä.

– Otsonikerros on lähtenyt hitaaseen toipumiseen vuosituhannen vaihteen jälkeen. Tähän mennessä kyse on muutamien prosenttien muutoksista, mutta parempaan päin mennään.

Otsonipitoisuuksista on saatu tarkkaa dataa eri puolilta maapalloa satelliittien ja esimerkiksi Sodankylästä, Lapin ilmatieteellisestä tutkimuskeskuksesta lähetettyjen havaintopallojen avulla. Ennen 1980-lukua otsonipitoisuuksia mitattiin maan pinnalta, mutta Kyrölän mukaan noidenkin mittausten tulokset ovat riittävän luotettavia.

Otsonikerroksen paksuuden vaikutus UV-säteilyn määrään on kaiken kaikkiaan pientä. Eniten siihen vaikuttaa sijainti maapallolla, vuodenaika ja vuorokauden aika. Lapin hohtavilla maalishangilla aurinkolasit ovat paikallaan, mutta paljon suurempi riski on lomaansa Välimerellä viettävillä.