Lasten hampaiden kiillevauriot yleisiä – taustalla kehityshäiriöt, joiden syitä ei vielä tunneta

Erilaisia hampaiden kehityshäiriöitä on jopa joka viidennellä suomalaislapsella. Vauvaiässä käytetyt korvatulehduksen hoitoon tarkoitetut antibiootit saattavat lisätä kiillevaurioiden riskiä.

Kotimaa
Lapsen suu
Mika Kanerva / Yle

Alle kouluikäisten lasten hampaiden kiilteen kehityshäiriöt ovat huomattavan yleisiä. Tutkimusten mukaan niitä on jopa 10–20 prosentilla suomalaislapsista.

Itä-Suomen yliopiston lasten hammashoidon kliinisen opettajan Mirja Methuenin mukaan kiillemuutoksia esiintyy tyypillisesti ensimmäisissä pysyvissä poskihampaissa ja etuhampaissa. Puhutaan niin sanotusta molaari-inkisiivihypomineralisaatiosta.

Lievimmillään se ilmenee vaaleina tai kellertävinä värimuutoksina hampaissa, jotka näkyvät vain hammaslääkärin hyvässä valaistuksessa. Vakavammissa tapauksissa hammaskiillettä puuttuu pinnasta paikoin kokonaan.

– Voi olla, että muutokset huomataan vasta hammaslääkärin vastaanotolla, ja ne tulevatkin usein yllätyksenä lapselle ja perheelle, Methuen toteaa.

Hoitona fluoraus, pinnoitus ja paikkaus

Niin kutsutussa hypomineralisaatiossa, jossa hampaassa voi olla vaaleita, kellertäviä tai kellertävänruskeita laikkuja, hammaskudosta on normaalisti, mutta se on hauraampaa. Hypoplasiassa kudosta puuttuu kokonaan. Kiillehäiriöinen hammas reikiintyy usein myös herkästi ja saattaa myös vihloa.

Kiillemuutoksia hoidetaan monella tavalla vaikeusasteesta riippuen. Lievät muutokset eivät tarvitse hoitoa lainkaan. Värimuutoksia voidaan hoitaa niin kutsutulla remineralisaatiotahnalla, jossa hampaan hypomineralisoitunutta osaa voidaan saada pienenemään. Apuna voi olla myös tehostettu fluoraus tai hampaan pinnoitus. Nämä auttavat yleensä myös vihlontaan.

– Jos hammas kuitenkin lohkeaa tai reikiintyy, sitä voi joutua paikkaamaan, suojaamaan hammaskruunulla tai vakavissa tapauksissa jopa poistamaan, Methuen luettelee.

Hampaiden kehittymisaika on herkkä häiriöille

Kehityshäiriöiden syytä ei ole pystytty vielä täysin selvittämään. On tehty tutkimuksia, joissa esimerkiksi yleisesti korvatulehduksen hoitoon käytetyn antibiootin, amoksisilliinin, käytön alle yksivuotiaana on todettu olevan yhteydessä kiilteen kehityshäiriöihin.

– Lapsilla korvatulehdusten hoito voi ajoittua usein siihen vaiheeseen, kun pysyvät etuhampaat ja poskihampaat ovat kehittymässä. Hampaiden kehitysaika on herkkää aikaa kaikenlaisille häiriöille.

Methuenin mukaan aikaisemmin samantyyppisiä vaikutuksia on havaittu tetrasykliini-nimisellä antibiootilla, jota nykyisin ei enää määrätä lapsille eikä raskaana oleville. Amoksisilliini on kuitenkin edelleen ensisijainen lääke lasten välikorvatulehduksiin.

– Amoksisilliinin suhteen ei ole saatu vielä riittävää näyttöä. Lisäksi on todettu, että myös infektio itsessään voi vaikuttaa häiriön syntymiseen, Methuen lisää.

Hampaiden harjauksella ei voi ehkäistä

Syyllisiksi kehityshäiriöihin on Methuenin mukaan epäilty myös ympäristötekijöitä, esimerkiksi äidinmaidon kautta tulleita dioksiineja. Alueilla, joiden maaperässä on runsaasti fluoria, on tavattu myös fluoroosia, joka voi näkyä samantyyppisinä muutoksina. Suomessa fluorin aiheuttamat muutokset ovat yleensä lieviä.

Joissain tapauksissa kehityshäiriöitä hampaisiin voivat aiheuttaa myös perinnölliset tekijät sekä jotkin yleissairaudet ja niihin liittyvät raskaat hoidot.

Methuen korostaa, että vanhempien ei tarvitse kantaa häiriöistä syyllisyyttä.

– Vaikka kuinka harjaisi hampaat, se ei ehkäise näitä. Nämä johtuvat aina ajasta ennen hampaiden puhkeamista ja näkyvät vasta myöhemmin. Suun puhtauden kanssa näillä ei ole mitään tekemistä.

Methuen tähdentää kuitenkin, että säännöllinen hampaiden harjaus aamuin illoin fluoritahnalla on muutoin tärkeää reikiintymisen ja ientulehduksen ennaltaehkäisemiseksi, ja jos kiillehäiriöitä on todettu, myös kiillettä vahvistamaan.