Naisten kyläilyä paheksuttiin menneinä vuosikymmeninä – miehet pitivät sitä ajantuhlauksena

Kansatieteen professorin mukaan saatamme nähdä maamme kyläilykulttuurin positiivisemmassa valossa kuin se on ollut.

ilmiöt
Kuvassa koristeellinen kahvikuppi.
Hannele Haanpää-Holappa / Yle

Kyläilyn peruselementit ovat edelleen samat kuin aiemminkin, sosiaalisten kontaktien ylläpito ja eräänlaisen sosiaalisen pääoman hankkiminen, sanoo Helsingin yliopiston kansatieteen professori Pia Olsson.

– Se, minkälaiseksi kyläily itse kunkin elämässä muodostuu, on sidoksissa omaan elämäntilanteeseen ja esimerkiksi ikään, eli antaako se mahdollisuuksia spontaaniin kyläilyyn vai vaatiiko kyläily pitkän varautumisen.

Museovirastoon on 1980-luvulla koottu kyselyaineistoa liittyen naisen asemaan. Kyläily tuli useammassa muistelussa esiin ehkä erilaisena kokemuksena kuin nykyään ajattelemme sen maaseudun naisten elämään liittyneen.

Vastaleivottuja pullia korissa
Anna Sirén / Yle

– Naiset toivat muistoissaan esiin sen, kuinka he olivat sidoksissa kotiympäristöönsä ja kuinka jo kyläily naapurissa saattoi olla hankalaa järjestää ja jopa aviomiehen paheksumaa ajan tuhlausta, sanoo professori Pia Olsson.

– Tähän nähden saatamme nähdä aiemman kyläilykulttuurin kenties toisinaan aktiivisemmassa ja positiivisemmassa valossa kuin se on ollut.

Lapsiperheet, kaverit ja pariskunnat tapaavat toisiaan ravintoloissa

Turun yliopiston kansatieteen professori Helena Ruotsalan mielestä kyläilyyn liittyi voimakkaasti naapuriapu. Ihmiset olivat riippuvaisia toisistaan.

– Samalla on varmasti solmittu sosiaalisia suhteita, toki se oli huomattavaa ajankäytön kannalta. Nythän se ihmisten vapaa-ajankäyttö on muuttunut huomattavasti, joka näkyy siinä, että kyläily on vähentynyt.

Kyllä sen tietää kenen luokse voi mennä kysymättä ja kenen luokse ei.

Helena Ruotsala

Saako kylään mennä kysymättä?

– Olen itse pohjoisesta kotoisin ja siellä mennään hyvin helposti toisen kotiin. Se riippuu omasta sosiaalisesta verkostosta. Kyllä sen tietää kenen luokse voi mennä kysymättä ja kenen luokse ei.

– Se on myös ikäkysymys, eli jos on perheessä pieniä lapsia, niin ajankäyttö ei niin salli kyläilyä. Kaupungeissa on nyt nähtävässä ilmiö, että perheet, pariskunnat ja kaverit tapaavat toisiaan ravintolassa. Eivätkä kenenkään kotona, kertoo Helena Ruotsala.

Päivitetty 15.3.2016 klo 12:25. Korjaus: Kansantiede on korjattu kansatieteeksi.

Päivitetty 17.3.2016 klo 10:34. Korjaus: otsikko muodosta "Naisten kyläilyä paheksuttiin 1980-luvulla" muotoon "Naisten kyläilyä paheksuttiin menneinä vuosikymmeninä". 1980-luvulla kerätty aineisto käsitteli varhaisempia vuosikymmeniä.