Lapsettomuudesta näytelmän tehnyt Anna-Elina Lyytikäinen: ”Se tunne asuu minussa edelleen”

Lapsettomuudessa yksi raskaimpia asioita on syvä kateus. Pikkupojan äidillä kyyneleet ovat vieläkin lähellä, kun Anna-Elina Lyytikäinen muistelee elämänsä raskaita aikoja. Surusta syntyi musta komedia, sillä naurun kautta voi käsitellä lapsettomuuden tabua.

kulttuuri
Anna-Elina Lyytikäinen, Tampereen Teatterin pääohjaaja
Kuuntele tallenteelta, kuinka ohjaaja Anna-Elina Lyytikäinen kuvailee lapsettoman kokemaa toivon ja pettymyksen aallokkoa. Katri Rauska ja Anna Sirén haastattelivat Lyytikäistä Yle Tampereen keskipäivälähetyksessä.

Ohjaaja, käsikirjoittaja Anna-Elina Lyytikäinen on 5-vuotiaan pojan äiti. Vaikka Lyytikäisen omalla tarinalla on onnellinen loppu, lapsettomuus teki häneen pysyvän asuinsijan.

– Lapsettomuus on niin iso kokemus, jättää niin syvät arvet, että siitä on aika hankala toipua.

– Äitiys on haastavinta, hauskinta ja parasta mitä mun elämässäni on koskaan ollut. Siitä huolimatta mä tunnen aina semmosen nipistyksen, kun lapsettomuudesta puhutaan. Edelleen se lapsettomuuden tunne asuu minussa.

”Jos et halua lasta, älä ryhdy mun kanssa mihinkään”

Anna-Elina Lyytikäinen ehti täyttää 36 vuotta, ennen kuin lapsen hankkiminen tuli ajankohtaiseksi.

– Minulla ei ollut ollut vauvakuumetta, mutta 35 vuoden kieppeillä aloin tunnistaa biologisen kellon tikityksen, kuten kliseisesti sanotaan.

Kun Anna-Elina tapasi tulevan lapsensa isän, hän otti lapsen hankkimisen puheeksi heti.

– Sanoin ensimmäisellä treffeillä, että jos et halua lasta, niin sano nyt – älä ryhdy mun kanssa mihinkään, koska voi olla että haluan lapsen jossain kohtaa.

Lapsen hankinta alkoi todentua nopeasti, kun pari muutti yhteen ja päätti, että lapsi saa tulla.

– Mutta se ei onnistunut. Kalenterit ja mittarit alkoi olla kehissä, siitä alkoi tulla pakkomielle.

Lopulta Anna-Elina meni miehensä kanssa hedelmöityshoitoihin klinikalle. Lapsi saatettiin alkuun koeputkihedelmöityksellä.

Surusta syntyi musta komedia lapsettomuudesta

Anna-Elina sanoo lapsettomana surreensa montaa eri asiaa yhtä aikaa. Erityisen elävästi hän muistaa kateuden tunteen.

– Se minua motivoi kirjoittamaan näytelmääkin, se oli niin uusi puoli minusta. Mä olin niin tavattoman kateellinen kaikille lapsellisille ystävilleni. Niin kateellinen, että en lopulta pystynyt olemaan tekemisessä – se pettymyksen ja toivon aallokko oli niin raskas kestää.

Kokemuksistaan Anna-Elina kirjoitti Sylityksin-näytelmän, joka on saanut lapsettomien yhdistykseltä Simpukka ry:ltä Simpukan helmi -palkinnon. Vaikka lapsettomuus on aiheena iso, kipeä ja vakava, Lyytikäinen teki siitä mustan komedian. Hyvästä syytä.

– Jos on rankka aihe ja rankasti käsitelty tulee helposti torjuntareaktio katsojalle; ei pysty vastaanottamaan, eikä halua myötäelää niitä asioita. Mutta jos siinä on joku naurettava kulma, näkemäänsä on helpompi sulattaa.

– Esityksissä näki, keille katsojille asia oli omakohtainen. Teatteri on hieno väline käsitellä näinkin tabua aihetta, koska se on kollektiivinen taidemuoto ja se on pakko elää yhdessä läpi, siitä saa vertaistukea.

Kuuntele lisää Anna-Elina Lyytikäisen ajatuksista jutun pääkuvan kautta aukeavasta radiohaastattelusta. Toimittajina ovat Katri Rauska ja Anna Sirén.